Kevät.

Kiireinen viikko ollut, tai ainakin siltä tuntunut joten nyt vasta pientä päivitystä.

Viime lauantaina olin siis pelailemassa kuningas jalkapalloa paikallisten kanssa. 5 vs 5 tekonurmi futsalkentällä. Pelaamassa ei välttämättä ollu Uruguayn parhaimmisto, mutta kuitenkin näppärät tunnin pelit tuli pelattua. Saldo tyylikäs 2 maalia ja 2 maalisyöttöä. Paikallishankintana ostetut tossut toimivat siis hyvin.

Sunnuntaina Tom tarjoili meille ranskalaista safkaa ja mikäs sen parempaa, kun kävellä valmiiseen pöytään maukkaan ruoan äärelle. Tarjolla oli jotain ranskalaista peruna-sipuli-kinkku -pataa. Jossain vaiheessa pitää maksaa potut makarooneina ja tehdä muille makaroonilaatikkoa.

Koska kävely on ehdottomasti paras tapa nähdä paikkoja, kävelin maanantaina koululle. Kamera mukana ja reittivalinta ehkä Montevideon huikeimman aukion kautta. Ja kuten ehkä tän tekstin otsikosta nokkelimmat arvata saattaa, kevät on saapunut. Kelit on aurinkoisia ja +20 yläpuolella, aamusin tosin on vielä viileämpäa, mutta eiköhän sekin vielä korjaannu.

Kävelyreitti oli ihan mukava ja tuli tutkittua kaupunkia taas vähän enemmän. Kämpältä koululle kävelee sellasen 30min tai alle, riippuen reitistä tietenkin.

Mutta tässä kuvia reitin varrelta:

Hra. Varelan aukio.

Liikenneympyrä

Yksi pääkaduista.

Hra. Varelan skole.

Kuljen ton ohi päivittäin, eikä vieläkään mitään ideaa siitä,
että mikä rakennus toi on.

Olin jopa niin toimelias, että otin kämpiltä pari kuvaa:

Huoneesta pääsee sisäpihalle.

Ja sisäpihaa, jolle Sara tiesi jonkun paremman arkkitehtuurisen nimen.
Tietysti unohdin sen jo.

Illemmalla samana päivänä lähdettiin Antoine:n kanssa tarkistamaan kulmia, käveltiin siis lähimmälle kasinolle. Paikka oli auttamatta jäänyt johonkin 70-luvulle, lukuunottamatta uusia pelikoneita, ja tunne oli ihan kuin olisi astunut aikakoneeseen. Muuten kyseinen mesta ei juuri mielenkiintoa tarjonnut, joten vierailu jäi lyhyeksi.

Koska elämä on seikkailua, lähdin eilen (keskiviikkona) kävelemään vanhaan kaupunkiin hyppytuntien aikana. Vanha kaupunki on Montevideon hienoimpia osia, mutta samalla myös ikä ja alueen huono maine näkyvät tietyissä osissa, kyseiseen paikkaan en siis lähtisi yöllä ylimääräisen omaisuuden kanssa. Ranta ja -rantakatu, joka kiertää Montevideota kulkee myös Vanhan kaupungin kautta.

Kuvei:

Keskustaa

Tyylikäs kyltti, tosin hotellin etuovi oli myöskin samassa kunnossa.

Itsenäisyys ja äijät palmun takana kaupungin hommissa.

Samaa toria.

Vieläkin olla itsenäisyyden luona.

Vanhaa kaupunkia.

Nelson on liittynyt kommunisti nuoriin.

Erkki Tuomiojan luvattu maanosa.

Joku kadunkulma.

Toivottavasti kuvia oli vähintäänkin liikaa, koska niitä on vielä lisää Flickr-kansiossa:
http://www.flickr.com/photos/sealedup/sets/72157631326190888/

Tänään on torstai, torstai on hyvä päivä. Viikonloppu alkaa torstaina. Huomenna tarkoitus käydä ostamassa piljetit Uruguay - Ecuador MM2014 karsintaotteluun, joka pelataan 11.9.'12, sekä bussiliput Cordobaan, Argentiinaan.

Suunniteltiin pieni reilu viikon reissu, joka tekee muutaman tuhannen kilometrin lenkin Argentiinassa ja Paraguayssa. Kohteina mm. Cordoba, Salta, Asuncíon, Iguazu Falls. 

Toi reissu tehdään syyskuun puolivälin paikkeilla.

Ohessa vielä pieni reittikartta à la google maps: Kartta


View Larger Map

Menossa.

Lauantai ja paikallisittain "día despues" oloja.

Viikko koulua nyt takana ja voisin väittää, että helpomminkin olis voinut vaihdon suorittaa. Tosin väkisinkin espanja rupeaa taipumaan, kun koulusta olis hyvä saada suorituksetkin. Niin ja olen ainoa ulkomaalainen jokaisella kurssillani. Uruguaylaiset on rentoa porukkaa ja tullu tustuttua muutamiin paikallisiin. Kun keskustelu kääntyy urheiluun, niin aina tulee heito "Tuut mun kanssa katsomaan Peñarolin / Nacionalin peliä" ja keskustelu seurasta riippuen olen aina jommankumman puolella.

Tietysti, jos värien perusteella tekis valintaa niin sydän kääntyisi Peñarolin puoleen (vrt Ipan logo).

Club Atlético Peñarol

Club Nacional de Football

Tuli kanssa juotua matea , kun yks koulukaveri sitä tarjos. Täällä puoli kansaa kulkee sen mate-kipon ja termospullon kanssa kaikkialle. Kyseinen juoma maistuu hyvin paljon teeltä, jossa ei ole mitään ylimääräisiä lisukkeita, ja käytännössä kaikki juovat sitä enemmän tai vähemmän.

Identity design kurssilla päästiin asian äärelle, kun opettaja rupesi kertomaan suomalaisista suunnittelijoista (mm. Finlandia vodkan pullo oli puheenaiheena). Tuli myös olo kuin olisin ollut takaisin leikkikoulussa, tosin tällä kertaa askartelu oli hieman hankalampaa. Saimme A3 paperit joista piti taitella täydellinen kuutio, jonka saa avattua ja suljettua, ilman että paperia leikkaa tai repii. Sanotaan vaikka näin, että saavutettu lopputulos ei tällä kertaa vastannut ihan sitä.

Aika kulkee urassaan aika vauhdilla, kun joka päivä tuntuu olevan jotain. Keskiviikkona oli illalinen / illan istujaiset yhden tuutorin kämpässä rantabulevardilla, näkymät oli aika näppärät. Syötiin varmaan puolen yön aikaan, jonka jälkeen oli vuorossa muutaman oluen tyhjennys. En kyllä haluaisi olla naapurina siinä talossa, täällä on ilmeisesti normaalia soittaa viikkolla musiikkia täysillä 3 asti aamulla. No muutenkin toi kulttuuri on yöpainoitteinen.

Niin ja keskiviikko toi mukanaan myös mieluisan yllätyksen, lämpöä! Ke ja to täällä oli päivällä lähemmäs 30 astetta..! Tosin nyt ollaan taas palauduttu vähän normaaleihinpiin lukemiin.

Torstaina taas oli tervetuliaisjuhlat vaihtareille ja ilta oli suoranainen menestys. Varmaan elämäni halvin baari-ilta. Rahaa uppos alle 10e baariin. Ostettiin nimittäin 5 pekkaan muutama ämpäri, eihän kannu riitä mihinkään, jonkin sortin sangriaa ja imettiin sitä pilleille ringissä. Hinta tais olla 3e per lärvi per ämpäri. Siirtyminen kämpille jossain vaiheessa ja pieni loppuverryttely ennen unta. Kello mahtoi olla jossain 7 paikkeilla.

Pyhitä lepopäiväsi. Perjantaina ei mitään ja levolle se tulikin pyhitettyä. Tietenkin perjantaina sattui olemaan Noche de Nostalgia , kyseessä paikallinen vappu ja sellaistahan ei välistä jätetä. Menoksi vaan. Oltiin lähistöllä olevassa asuntola/hostelli paikassa, jossa oli paljon muitakin opiskelijoita ja vaihtareita. Kaikille tuli varmasti selväksi mikä tää meidän talon nimi on, ainakin siihen tyylin sitä hoilattiin. Ilta oli taaskin menestys, ja koska on hyvä olla rutiineja, siirryimme vielä joidenkin muiden kanssa jatkamaan kämpillemme.

Ja jotta kenellekkään ei jää epäselväksi niin talon nimi on Casa Amarilla.
Tehokkaasti ehdin eilen aloitteluiden aikana tekemään meille logonkin, joka paiskataan paitoihin:

Club Atlético Casamarilla.

Kohta tarvii lähteä katsastamaan paikallisen jalkapallon taso, pikku futispelit tuutorin ja sen kavereiden kanssa. Jouduin jopa tekemään hankitoja, kun lenkkareita ei tullu otettua mukaan. Paikalliset popot köyhdytti mua, jopa 20e verran.

Adios!

//Otto

Elämää.

Pari päivää sapattia takana, aika palata sorvin ääreen.

Jotta pysytään varmasti kartalle, niin tässä valloitetut alueet:

Alueet joilla tullu vierailtua.

Elikkä perjantaina pikkufiestaa grillailun muodossa ensin täällä kämpillä. Talonomistajat järkkäili meille siis grillailuiltaa täällä ja safkat oli mitä parhaimpia. Alempana vähän kuvia niistä vielä, mutta sanottakoon että paikallinen liha on erittäin hyvää sekä halpaa (kunhan täältä joskus kotoudun niin syön salaattia kuukauden). Tarjolla oli nautaa, kanaa, jonkin sortin chorizoa, paprikoita sekä vähän lisää nautaa. Oluttakin taisi jokunen pullo upota.

Lihaa, lihaa, kanaa ja lihaa. Niin onhan tuolla muutama paprikakin.

Vasemmalta oikealle: Hugo (Ranska), Tom (Ranska), Antoine (Ranska), Roope (Suomi) sekä Pepe vuokraisäntämme ja fanaattinen Peñarol fani.

Oscar mike (on the move) kämpältä joskus puolenyön aikaan lähistöllä sijaitsevaan juomaravintolaan, kyseiseeä lafkassa vaihtareita sekä tuutoreita. Paikka tarjosi viihdykettä varmaankin johonkin 4 asti (muistikuvien tarkkuutta ei voitu varmentaa) ja kyllä siinä pullo jos toinen ehdittiin juomaan. Oluthan tulee baareissakin litran pulloissa ja tiskiltä vaan napataan mukaan tarvittava määrä laseja.

Ensimmäisestä bolagetista jatkoimme, tietenkin, sen sulkeutuessa kohti vihreempiä laitumia. Eräs uruguaylainen oli niin ystävällinen, että tarjosi mulle ja Roopelle vielä jotain yrttiviinaa. On mukava tutustua uusiin kulttuureihin, mutta kyseisen viinan olisin voinut jättää välistä juopumus tilasta huolimatta, hyi helvetti.

Mentiin sen saman kaverin kanssa samaa matkaa klubille, joka piti oviaan avoinna vähän myöhempään. Matka oli varmasti mielenkiintoinen, vielä kun muistaisikin tarkalleen mihin mentiin. No joka tapauksessa siellä viivyttiin ilmeisesti pari tuntia, tästäkään ei löytynyt tarkkaa aikaleimaa, ja taksilla kämpille (joku jopa muisti osoitteen). Taksithan ei, täälläkään, maksa juuri mitään.

Ja koska viikonloppu on ihmisen parasta aikaa, niin lauantaipäivä vietettiin pitkälti makoillessa vihreinä ympäri kämppää.

Sen verran liikuntakykyä oli vielä tallella, että pystyttiin Roopen kanssa raahautumaan tohon lähelle syömään paikallisia hampurilaisia (Chivitos). Chivitokset on veikeitä pikku purilaisia jossa on sisällä sellanen yli 5cm lihaa. Harmiksi kameraa ei sattunut mukaan, mutta koostumus kuta kuinkin: Sämpylä, kinkkua, naudan sisäfilepihvi, kinkkua, pekonia, juustoa, rehut (salaatit, tomaatit, jalopenot..), majoneesia ja sämpylä. Korkeutta varmaan sellanen 15cm, nälän luulisi lähtevän.

Kun pahimmat olot oli lauantaina selätetty ja itsestä otettu henkinen niskalenkki, alkoi eläminen taas. Ruvettiin varovaisesti maistelemaan olutta, ei ollut huonoa edelleenkään. 'Aloittelut' venyivät hieman (ranskalaiset...) ja yökerhoa kohti lähdettiin vasta joskus 3 jälkeen. Ahtauduttiin yhden tuutorin, joka oli kuskina, pieneen Peugeottiin. Järjestely oli huikea! Kauppakassin kokoinen Peugeot, takapenkillä 5 henkilöä ja pelkääjän paikalla 2 + tietysti kuski!

Lauantai-illan menoa, kuvissa (vasemmalta) Antoine, Tom, Roope sekä Olivier (Belgia).

No siihen se mahtavuus loppuikin, aikainen lintu nappaa madon ja haluamaamme yökerhoon ei ollut enää mitään asiaa, porukassamme olleet naiset kyllä olisivat päässeet sisään suoraan. Itse ehdotin, että neuvottelemme vähän ystävällisen ovimikon kanssa herrasmiesmäiseen tyyliin, mutta täällä ei kuulemma moista korruptiota ole. Mäkkärin kautta siis takaisin kämpille ja jatkamaan vielä hetkeksi.


Sunnuntai oli lepopäivä ja kiertelin vain lähiympäristössä.


Maanantaina suksin käymään koululla, ja koska en jaksanut odottaa oikeaa bussia, nappasin vain jonkun bussin. Sattumalta onnistuin jopa jäämään oikeilla kulmilla pois ja suunnistamaan koululle. Käväisin kv-koordinaattorin juttusilla ja tarkistin missä luokissa kurssit ovat. Selvästi sana 3-päiväsestäni viikosta oli kiirinyt kateellisten korviin, sillä yhden kurssin luento on siiretty maanantai illalle. Nou hätä, ei muutakun odottelemaan tunnin alkua. Koska mulla oli muutaman tunti luppoaikaa, niin päätin lähteä kiertelemään. Kiertelin vähän koulun lähimaastossa ja kävin safkailemassa.

Eilinen kurssi käsittelee videon editointi ja efektejä, vähän samaa mitä Suomessa olen yhden kurssin verran käynyt, mutta tällä kertaa ohjelmat, termit ja opetuskieli ovat espanjaksi. Ermmmm what's Up, Doc?

Palatessa kotiin päin, päätin hypätä bussiin, joka menee jonnekin Pocitokseen (alue jolla asumme) päin. No se bussi todellakin meni vain sinne päin. Bussin kääntyessä väärään suntaan hyppäsin pois ja kävelin lopun matkaa. Onnistuin sitten valitsemaan ainoan Pocitoksen alueelle menevistä, noin 10 bussista, joka kääntyy jonnekin hevonkuuseen. No seikkailuja seikkailuja, matkahan se on tärkein eikä määränpää.

Toisaalta, sen bussin takia onnistuin paikallistamaan José Pedro Varela:n lukion. Jossain vaiheessa varmasti rupeaa ilmestymään kuvia erilaisten Varela kylttien edessä, Varela on nimittäin yleinen nimi täällä päin. 2 ärrää sen sijaan ennenkuulumattoman edistyksellistä.

Tässä kuva vielä talomme kattoterassilta:

Chau!

//Otto

Alkutaival.

Nyt 3. päivä menossa ja pikku grillailu touhuja odottelen tässä kämpillä. Niin kämppä siis hoitui eilen. Ilmanala on edelleen talvinen +15 ja pilvistä. Kevät alkaa muutaman viikon päästä kunnolla, toi 10km pitkä hiekkaranta tässä kaupungin kyljessä (n. 10min kävely) vaikuttaa näppärältä.

Loppupeleissä tuli käytyä muutamassa paikassa katsomassa kämppää ja ongelmana oli joko se, että paikka ei miellyttänyt, etäisyys (liikenne on aika hidasta täällä) tai hinta. Päädyin lopulta taloon jossa on sellanen 12 muuta vaihtaria. Kielijakauma on ihan näppärä 5 ranskaa puhuvaa (1 niistä belgialainen), 4 saksalaista, 1 brasilialainen ja [rumpujen pärinää] suomalainen, jonka kanssa jaan kaikenlisäks vielä huoneen!

Yrittää voi, mutta karkuun ei ilmeisesti pääse. Kuinkakohan kauas sitä joutuu menemään, ettei suomalaisiin törmää. Mexico Cityssäkin onnistuin törmäämään suomalaisiin.. Hostelissa taas oli ruotsalainen töissä.

Joka tapauksessa, hostelissa ei siis tarvinnut lusia muuta kuin 1 yö. Espanjan kieli rupeaa pikkuhiljaa jo sujumaan paremmin tai ainakin ymmärys kasvaa aika nopeesti.

Kämppä on kuitenkin mukava ja porukka on tosi hyvä, eiköhän tästä ihan hyvä viritys saada. Alla kuva kämpästä ulkoa.

Julkisivu.

Uruguay ei ole mikään ihan halpa maa, tuotteesta riippuen tietenkin. Etelä-Amerikan Sveitsi on osuva kuvaus tästä paikasta. Kaikki ei kuitenkaan ole niin kallista, alla pari esimerkkiä!

1,5L punkkupullo ja hintaa
alle 5e.

Pieni olut, kiitos. Paikallinen
normaalikoko on 960ml
ja hinta on sellasta reilua 1,5e.

Ilmeisesti piti kouluakin käydä täällä, no sanotaan asiasta sen verran, että järjestelin kurssit sopivasti. Koulua on 3 päivänä viikossa ja päivät on ikävästi ti, ke ja to. Aamuherätyksistä en myöskään tuu kärsimään, koska koululle tarvii mennä aikasintaan 10 ja sekin vain keskiviikkona. Toisaalta parina iltana sitten kestääkin 22 asti luennot, mutta täällä se on ihan normaalia. Ravintolakulttuurikin on sitä Espanjan tyyliä, baareihin mennään myöhään ja ne sulkeutuvat aamulla.

Yhden tuutorin kanssa tuli myös puhuttua, että mennään kattelemaan futista kunhan vaan kausi alkaa. Nacionalin pelejä kuulemma, kaupungin toinen pääjoukkue on Peñarol. Täällä on hieman kiivampi toi vastakkain asettelu kuin Tampereella Ipan ja Tapparan välillä.

Nyt vois korkata oluen ja siirtyä grillailemaan, jonka jälkeen olis jonkin sortin kekkerit vaihtareiden kesken.

Hasta luego!

//Otto

Paikalla.

Otetaan pieni kertaus vielä matkasta ennen kuin päästään itse pääkallopaikan esittelyyn.

Madridissa tuli vietettyä mukavat viitisen tuntia. Kentällä oli hyvin toimiva wi-fi, joka maksoi myöskin sen verran, että noilla hinnoilla luulisi Espanjan talouden pysyvän pystyssä ilman lainoja. Pistorasioita taas Espanjaan pitäisi lähettää. Etsin useammasta baarista/kahvilasta pistorasioita, no yhdestä mestasta löytyi yksi, joka oli tietysti käytössä. Vessassa niitä sitten olikin seinällinen. Sähkösuunnittelijan ammatti on käytännön piloja täynnä.

Pistorasioiden taktinen sijoittelu.

Toisaalta en ihmettele mitenkä Espanjalla on ongelmia, kun viimeisenä, ennen aamua, lähtevän koneen lähtöportti ilmoitettiin samaan aikaan kuin boardingin piti alkaa, ja sekin väärälle portille.

No se siitä Espanjasta.

Oli mukava saapua Montevideoon, kun kentällä oli kansaa kuin vapputorilla konsanaan.

Mediakin oli kutsuttu paikalle. Saatta tietysti olla, että väenpaljous johtui samassa koneessa olleista urugualaisista olympiaurheilijoista, eikä suomalaisen gringon ilmestymisestä.

Joka tapauksessa Montevideossa minua tervehti talvinen +17 astetta ja pilvinen taivas.

Ei muuta kuin kohti keskustaa, paikallisen Juha Kankkusen kyydissä. Nopeusrajoitukset ovat täällä päin kuin Teuvo Hakkarainen maahanmuuttokeskustelussa. Kukaan ei huomio, mutta olemassaolo on pakko tiedostaa.

Paikallinen Kankkunen myös tiputti minut pois koululle, kun tarkoitus oli mennä hostellille. No ei siinä, koululta vaan kyselemään että mihin päin sitten. Pienet kyselyt, kielimuuri, käsimerkit, päännyökyttely ja sí sí. Jostain lyötiin kartta hanskaan ja siitä.

Pikku kaupunkierros tuutoreiden kanssa ja pre-paidin hakeminen. Espanjan ymmärrystaso sitä 30% luokkaa. Ääntäminen täällä on oma lukunsa. Päätin laittaa kovan kovaa vastaan ja rupesin tarjoamaan salmiakkia, suosio oli päätä huimaava.

Siinähän se.


//Otto

Lähtö.

Madridissa.

Ensimmäinen erikoiskoe takana ja välissä n. 5½h tekninen odotusaika.

Matkajärjestelyt sujuivat tyypilliseen tapaan, aikaa on kunnes sitä ei olekaan. Loppusuoralla sitten juostaan, ja haetaan erinäköisiä tavaroita, housujen vyötä epätoivoisesti kiristäen. Maalarialääkkeet (kiitokset niistä menevät Puolustusvoimille) esim. muistin vasta juuri lähdön hetkellä. Jouduin kaivamaan ne alimmaisesta muuttolaatikosta, mitenkäs muutenkaan. Jos joku nyt miettii, että eikö niitä saa paikanpäältä, niin kyseessä reseptilääke ja Suomessa ainakin hintaa muistaakseni +60e/pkt.

Kämppää ei vielä ole tiedossa, mutta ehkäpä sellainen jostain päin Montevideota löytyy. Mieluiten tietysti rannan vierestä. Alkuun siis mennään hostelliin. Kyseisellä hostelilla oli muuten huikea tarjous, ilmainen olut saapumisen yhteydessä! Hostellien hinnat eivät päätä huimaa ja valitsemassani yö maksaa ~10e, eikä edes ole halvimmasta päästä. Eiköhän sitä hetken vaikka siellä hostellissakin selviä.

Itse lähtöselvitys sujui tyylikkäästi n. 5min ennen tiskin sulkeutumista. Paikalle oli myös ilmeisesti eksynyt myös puoli Koreaa. Kavereilla tosin on sen verran samanlaiset murteet, pohjoisella ja etelällä siis, että en nyt osannut arvailla kummasta tasavallasta tämä osasto oli.

Ennen koneen lähtöä piti hoitaa vielä pakollisia juoksevia, tax free:stä salmiakkia. Nestemäinen oli hankittu jo aikaisemmin valtiollisesta putiikistamme. Ei muuta kuin portille urpona suomalaisena jonoon pönöttämään, tosin korealaiset ovat vielä innokkaampia tässä kuin normaali suomalainen lomamatkustaja. Niin lentokoneessa ei juuri eurooppalaisia ollut.

Suomalainen kulttuuri pääse, tuliaisteni muodossa, oikeuksiinsa. Salmiakki kossua ja salmiakkia, eiköhän sillä saada hymyä urugualaisten kasvoille. Meksikossa salmari otettiin ystävällisesti vastaan, pettymyksekseni jouduin itsekin juomaan sitä mustaa kammotusta. Ongelmia tosin tuli, kun piti selittää mitä nyt juodaan. Sana salmiakki, kun ei ole kansainvälisesti tunnettu. Luulen, että tällä kertaa tyydyn kutsumaan sitä suomalaiseksi pullovedeksi.

Matkaakin ois vielä hetki jäljellä, vaivainen 12h lento Madridista Montevideoon.

Jos sitä vaikka siirtyisi muutaman oluen kimppuun, terästämään timanttista espanjan kielen taitoani.

Saludos!

//Otto

Alku.

Hola!

Ajattelin tälläisen tehdä reissustani. Kokemuksia vaihdosta Uruguayssa. Paikkanahan on  Montevideo, Uruguayn pääkaupunki. Päiväntasaajan eteläpuolella olisi tarkoitus vuoden päivät oleilla, sopivasti kevät onkin juuri aluillaan kun saavun sinne. Paikallinen talvi tosin vastaa Suomen kesää.

Etelä-Amerikassa ei ole tullut vielä käytyä ja mitään pehmeä laskuja ei harrasteta, eikä niitä myöskään tule, kun opiskelukielenä on espanja. Kielitaidon ainakin luulisi hipovan korkeita tasoja n. vuoden päästä, kun palailee takaisin Suomeen.

Jos joku sattuu olemaan niillä nurkin niin käymään saa tulla. Tai kun kaamosmasennus iskee (siinä syyskuun 3. päivä), niin Etelä-Amerikassa ainakin on lämmin.

Pääasiallisesti tulen kirjoittelemaan tänne kotimaisella kestosuosikilla, mutta voi olla, että lontoon kielikin sotkeutuu jossain vaiheessa kuvioihin.

Saludos!

//Otto