Takaisin Montevideossa.
Mahtava reissu takana, yli 5000 kilometriä, 6 eri kaupunkia ja 10 päivää.
Jo koska jauhettavaa riittää, teen tämän kahdessa osassa. Varautukaa muutamiin kuviin.
Pikakelaus alkuun. Eletään syyskuun 12. päivää ja valmistautuminen reissuun meneillään. Perinteistä kaava noudattaen, pakkaus on hyvä jättää viime hetkille. Niin ja parturissakin piti käydä.
Alkulämmittelyt on hyvä hoitaa alta pois, joten lähdimme nilkalla kohti Tres Crucesin terminaalia. Muutaman kilometrin kävely ilta-auringon lämmittäessa on hyvä avaus tälle ympäriajolle. Edessä kuitenkin 14 tunnin matka Cordobaan.
Osannottajat alla:
Matka Cordobaan sujui mallikkaasti, suurimmaksi osaksi nukkuen. Nukkumista ennen bussissa tarjoiltiin illallinen ja viiniä. Ei hullumpaa ja matkustaminen siis huomattavasti mukavampaa kuin vaikka lentokoneella.
Cordoba.
Cordobassa meillä oli edessä n. 12 tuntia, koska illalla jatkaisimme kohti Saltaa. Cordoba on erittäin mukavan oloinen kaupunki ja tyylikäs sellainen. Aloitimme suorittamalla tiedustelua keskustassa. Ensimmäiseksi ruokahuolto aamiaisen muodossa. Istuttiin torin kulmille kuppilaan nauttimaan auringosta ja kahvista, niitä elämän pieniä asioita. Aamiaisen jälkeen suoraan eteenpäin kohti tulevaisuutta. Pysähdyttiin ottamaan kuvaa Nikosta yhdellä kävelykadulla ja sen aikana nopealiikkeinen puoliryhmä onnistui hukkaamaan itsensä. Kadotus ei ollut kuitenkaan lopullinen, vaan parin tunnin päästä törmäsimme sattumalta samassa ravintolassa, helppoa kun sen osaa.
Syötyämme oli siestan aika, suunta kohti keskustan liepeillä olevaa puistoa ja levyksi. Samalla tuli otettua kunnon katsaus kaupungista, koska kyseiseen puistoon oli jonkin verran matkaa. Ennen päätepysäkkiä reittimme kulki "rengaspuiston" läpi. Puisto täynnä isoja erivärisiä rinkuloita, joissa jokaisessa eri vuosiluku. Ei mitään ideaa.
Renkaiden jälkeen päästin määränpäähän, mukavaan puistoon jota kieri pieni lampi. Seurueeseemme liittyi puistossa alueen päällikkö, vaalea katukoira, joka päätti että tarvitsemme suojausta. Kyseinen kaveri kurittikin toista yhtä mustaa koiraa, joka yritti kavalasti käydä lähistöllä loikoilevien ankkojen kimppuun. Meidän uskollinen vartijamme suojeli myös siivekkäitä ystäviään ja lopputulos olikin 1 märkä musta koira. Tärkeintähän on vastustajan nöyryyttäminen.
Siesta oli mukava, mutta ei vielä lopullinen. Reppu selkään ja eteenpäin. Puistosta palailtiin kohti keskustaa katselemaan miltä Cordoba näyttää auringon laskiessa.
Pois lähtiessä kansaa oli kaduilla kuin voitonjuhlissa konsanaan. Torstai-ilta ja keskusta suljettu autoliikenteeltä 10 korttelin alueelta. Fiestaa! Me tosin suuntasimme väenpaljoudesta pois päin kohti terminaalia ja bussia Saltaan. 12 tuntia ja olisimme Saltassa.
Salta.
Saavuttiin Saltaan aamulla 10 aikaan. Bussissa eräs vanhempi rouva kertoi, että Saltassa on menossa uskonnolliset kekkerit johon odotetaan jotain 500 000 vieraan lukumäärää. Hallelujah. Massa rukoilee ja polvistelee huumassa, jotta jumala ei rankaise seuraavana vuonna.
Saltassa itsessään ei juuri ole nähtävää, kaupunki on aika pienen oloinen vaikka siellä on 500 000 asukasta. Keskusta on koluttu läpi aika pian. Todelliset nähtävyydet ovatkin Saltan ympärillä.
Saltassa vietettiin 4 yötä ja meidän hostelli oli oikein mukava. Tapasin ihmisiä ympäri maailmaa ja taas on kontakteja lisää kartalla. Ensimmäisenä päivänä pyörimme vain Saltassa ja latailimme akkuja. Pojat kävi radiossa vieraina (normaalia?), kun ohitettiin paikallinen radioasema. Taattua laatua.
Toisena päivänä oli vuorossa ensimmäinen reissu. Tren a las Nubes reittiä Andien päälle. Uskomattomia maisemia ja yli 4000 metrin korkeus. Kuvat kertokoon lisää.
Andien päälle päästyämme pysähdyttiin San Antonio De Las Cobresin kylässä 3700 metrin korkeudessa syömään. Mitäs muutakaan kuin paikallista karva-opelia, laamaa. Laama maistui hyvältä, ei välttämättä kaikista parasta lihaa mutta helposti syötävää.
San Antoniosta jatkettiin kohti Salinas Grandes nimistä suola-aavikkoa. Suolaa vain reilu 8000 neliökilometriä. Kuulemma miellyttävä työskentely ympäristö, suola heijastaa auringon valoa vielä huomattavasti paremmin kuin lumi. Suola-aavikon läpi kulkee valtatie Argentiinasta Chileen.
Suolan jälkeen matka jatkui kohti lakipistettä. Tie kulkee Andeilla erittäin korkealla ja meidän reitillä korkein kohta oli 4170 metriä merenpinnasta. Oltiin korkealla.
Andien päältä ruvettiin laskeutumaan kohti Humahuacaa pitkin komean näkösiä reittejä. Jos vain saisi vapaan baanan ja leppoisan auton alleensa. Huamahuaca on pieni erittäin kaunis kylä keskellä, jota ympäröivät vuoret ovat eri värisiä. Päräyttävää katsella väriskaalaa vähän isommassa koossa.
Humahuacasta suuntasimme takasin kohti Saltaa. Pitkä päivä takana ja seuraava olisi samaa mallia.
3. päivä Saltassa ja vuorossa oli retki Cafayaten laaksoon. Lähtö oli taas aikasin aamusta, mutta aurinko auttoi heräämisessä. Lämpöäkin oli riittävästi koko Saltassa olo aikanamme, lämpötilat keikku jossain +30 päällä.
Laaksot matkalla Cafayateen ovat aivan huikean näköisiä, löytyy vuoria ja erilaisia vuoria sekä kaktuksia. Tosin noista yhdistelmistä muodostuu erittäin komeat puitteet, toisin kuin kuvauksen perusteella ajattelisi. Koska kukaan ei kuitenkaan usko pelkkää painettua sanaa, niin todistelen asiaa kuvin:
Cafayaten kaupungin ympärillä on paljon viinitiloja ja paikka on todella rauhallinen. Ja, koska viini on paikallinen ylpeydenaihe löytyy sieltä myös viinistä tehtyä jäätelöä. Sanotaan näin, että valkkarin makuinen jäätelö oli ihan ok, punkusta tehty ei niinkään. Jopa meidän suurilla viiniasiantuntijoillamme (ranskalaisilla) oli ongelmia kyseisen jäätelön kanssa. Cafayatessa vietettiin sellainen 3 tuntia kierrellen ja syöden. Jonka jälkeen palailtiin maisemia ihaillen takaisin kohti Saltaa.
Pari aivan huikeaa reissupäivää Saltan ympärillä. Jatkan seuraavassa viestissä tarinaa Saltasta, koska majailtiin siellä vielä yksi päivä ennen siirtoa kohti Asunciónia.
To be continued..
//Otto
Mahtava reissu takana, yli 5000 kilometriä, 6 eri kaupunkia ja 10 päivää.
Jo koska jauhettavaa riittää, teen tämän kahdessa osassa. Varautukaa muutamiin kuviin.
Pikakelaus alkuun. Eletään syyskuun 12. päivää ja valmistautuminen reissuun meneillään. Perinteistä kaava noudattaen, pakkaus on hyvä jättää viime hetkille. Niin ja parturissakin piti käydä.
Alkulämmittelyt on hyvä hoitaa alta pois, joten lähdimme nilkalla kohti Tres Crucesin terminaalia. Muutaman kilometrin kävely ilta-auringon lämmittäessa on hyvä avaus tälle ympäriajolle. Edessä kuitenkin 14 tunnin matka Cordobaan.
Osannottajat alla:
 |
| Carlos (Mex), Hugo (Fra), Olivier (Bel), Niko (Fra), Charlotte (Fra) + kirjoittaja. |
Matka Cordobaan sujui mallikkaasti, suurimmaksi osaksi nukkuen. Nukkumista ennen bussissa tarjoiltiin illallinen ja viiniä. Ei hullumpaa ja matkustaminen siis huomattavasti mukavampaa kuin vaikka lentokoneella.
Cordoba.
Cordobassa meillä oli edessä n. 12 tuntia, koska illalla jatkaisimme kohti Saltaa. Cordoba on erittäin mukavan oloinen kaupunki ja tyylikäs sellainen. Aloitimme suorittamalla tiedustelua keskustassa. Ensimmäiseksi ruokahuolto aamiaisen muodossa. Istuttiin torin kulmille kuppilaan nauttimaan auringosta ja kahvista, niitä elämän pieniä asioita. Aamiaisen jälkeen suoraan eteenpäin kohti tulevaisuutta. Pysähdyttiin ottamaan kuvaa Nikosta yhdellä kävelykadulla ja sen aikana nopealiikkeinen puoliryhmä onnistui hukkaamaan itsensä. Kadotus ei ollut kuitenkaan lopullinen, vaan parin tunnin päästä törmäsimme sattumalta samassa ravintolassa, helppoa kun sen osaa.
 |
| Argentiina. |
 |
| Sellanen Cordoba. |
 |
| Matkatavara. |
 |
| Kuva, jonka ottamisen aikana toinen osasto kadotti itsensä. |
 |
| No sieltähän se syy löytyi, miksi täälläpäin maailma puolustus on futiksessa vähän niin ja näin. |
 |
| Ilmeisesti siirryttiin uskovaisille vyöhykkeille, Uruguayssahan ei juuri näitä temppeleitä ole. |
 |
| Toimistolla. |
 |
| Kansankokous. |
 |
| Taustalla lisää temppeleitä. |
Syötyämme oli siestan aika, suunta kohti keskustan liepeillä olevaa puistoa ja levyksi. Samalla tuli otettua kunnon katsaus kaupungista, koska kyseiseen puistoon oli jonkin verran matkaa. Ennen päätepysäkkiä reittimme kulki "rengaspuiston" läpi. Puisto täynnä isoja erivärisiä rinkuloita, joissa jokaisessa eri vuosiluku. Ei mitään ideaa.
 |
| Sinä päivänä, kun runoilija on yhtä tärkeä yhteiskunnalle kuin presidentti, alamme puhumaan kehityksestä. |
 |
| Kirkko no. 45812567 ja ranskalaiset halus käydä, joka ikisessä sisällä. |
 |
| Niitä renkaita. |
Renkaiden jälkeen päästin määränpäähän, mukavaan puistoon jota kieri pieni lampi. Seurueeseemme liittyi puistossa alueen päällikkö, vaalea katukoira, joka päätti että tarvitsemme suojausta. Kyseinen kaveri kurittikin toista yhtä mustaa koiraa, joka yritti kavalasti käydä lähistöllä loikoilevien ankkojen kimppuun. Meidän uskollinen vartijamme suojeli myös siivekkäitä ystäviään ja lopputulos olikin 1 märkä musta koira. Tärkeintähän on vastustajan nöyryyttäminen.
 |
| Puistoa. |
 |
| Vartijamme ottaa lepoa. Unelias ulkomuoto on vain hämäystä. |
Siesta oli mukava, mutta ei vielä lopullinen. Reppu selkään ja eteenpäin. Puistosta palailtiin kohti keskustaa katselemaan miltä Cordoba näyttää auringon laskiessa.
 |
| Auringonlasku. |
 |
| Keskustaa. |
 |
| Taloi. |
 |
| Torstai-illan juhlaa. |
 |
| Joki ei jäädy koskaan. |
 |
| Ilta. |
Pois lähtiessä kansaa oli kaduilla kuin voitonjuhlissa konsanaan. Torstai-ilta ja keskusta suljettu autoliikenteeltä 10 korttelin alueelta. Fiestaa! Me tosin suuntasimme väenpaljoudesta pois päin kohti terminaalia ja bussia Saltaan. 12 tuntia ja olisimme Saltassa.
Salta.
Saavuttiin Saltaan aamulla 10 aikaan. Bussissa eräs vanhempi rouva kertoi, että Saltassa on menossa uskonnolliset kekkerit johon odotetaan jotain 500 000 vieraan lukumäärää. Hallelujah. Massa rukoilee ja polvistelee huumassa, jotta jumala ei rankaise seuraavana vuonna.
Saltassa itsessään ei juuri ole nähtävää, kaupunki on aika pienen oloinen vaikka siellä on 500 000 asukasta. Keskusta on koluttu läpi aika pian. Todelliset nähtävyydet ovatkin Saltan ympärillä.
 |
| Kansaa saapumassa. |
 |
| Puistossa ihmisiä odottelemassa seuraavan päivän suurta tapahtumaa. |
 |
| Kyllästyin ihmisiin, joten tässä puluja. |
 |
| Kolonialistisia rakennuksia. |
 |
| Dios, monikossa. |
Saltassa vietettiin 4 yötä ja meidän hostelli oli oikein mukava. Tapasin ihmisiä ympäri maailmaa ja taas on kontakteja lisää kartalla. Ensimmäisenä päivänä pyörimme vain Saltassa ja latailimme akkuja. Pojat kävi radiossa vieraina (normaalia?), kun ohitettiin paikallinen radioasema. Taattua laatua.
 |
| Radio Vos |
 |
| Iltaa. |
 |
| Keef oli myös paikalla. |
Toisena päivänä oli vuorossa ensimmäinen reissu. Tren a las Nubes reittiä Andien päälle. Uskomattomia maisemia ja yli 4000 metrin korkeus. Kuvat kertokoon lisää.
 |
| Raiteilla. |
 |
| Raide. |
 |
| Rautatiesiltaa a la Etelä-Amerikka. |
 |
| Maisemaa. |
 |
| Yksinäinen susi. |
 |
| Hola. |
Andien päälle päästyämme pysähdyttiin San Antonio De Las Cobresin kylässä 3700 metrin korkeudessa syömään. Mitäs muutakaan kuin paikallista karva-opelia, laamaa. Laama maistui hyvältä, ei välttämättä kaikista parasta lihaa mutta helposti syötävää.
 |
| Monopoli. |
 |
| Karva-Opeleita. |
San Antoniosta jatkettiin kohti Salinas Grandes nimistä suola-aavikkoa. Suolaa vain reilu 8000 neliökilometriä. Kuulemma miellyttävä työskentely ympäristö, suola heijastaa auringon valoa vielä huomattavasti paremmin kuin lumi. Suola-aavikon läpi kulkee valtatie Argentiinasta Chileen.
 |
| Tie. |
 |
| Suolaa. |
 |
| Täysin normaalia, että jalkapalloa pelataan suolan päällä. |
 |
| Ystävämme ankka kävi uimassa. |
 |
| Loikkaa. |
 |
| Leijumista. |
Suolan jälkeen matka jatkui kohti lakipistettä. Tie kulkee Andeilla erittäin korkealla ja meidän reitillä korkein kohta oli 4170 metriä merenpinnasta. Oltiin korkealla.
 |
| Ryhmä. |
 |
| Normaaleja etäisyyksiä. Suomen pituus tais olla jotain 1200 km pohjois-etelä-suunnassa. |
Andien päältä ruvettiin laskeutumaan kohti Humahuacaa pitkin komean näkösiä reittejä. Jos vain saisi vapaan baanan ja leppoisan auton alleensa. Huamahuaca on pieni erittäin kaunis kylä keskellä, jota ympäröivät vuoret ovat eri värisiä. Päräyttävää katsella väriskaalaa vähän isommassa koossa.
 |
| Muutamia kurveja. |
 |
| Humahuaca. |
 |
| Mökki vuorenkupeessa. |
Humahuacasta suuntasimme takasin kohti Saltaa. Pitkä päivä takana ja seuraava olisi samaa mallia.
3. päivä Saltassa ja vuorossa oli retki Cafayaten laaksoon. Lähtö oli taas aikasin aamusta, mutta aurinko auttoi heräämisessä. Lämpöäkin oli riittävästi koko Saltassa olo aikanamme, lämpötilat keikku jossain +30 päällä.
Laaksot matkalla Cafayateen ovat aivan huikean näköisiä, löytyy vuoria ja erilaisia vuoria sekä kaktuksia. Tosin noista yhdistelmistä muodostuu erittäin komeat puitteet, toisin kuin kuvauksen perusteella ajattelisi. Koska kukaan ei kuitenkaan usko pelkkää painettua sanaa, niin todistelen asiaa kuvin:
 |
| Laaksoa. |
 |
| Kukkulaa. |
 |
| Vesi kaivertanut kanjonia. |
 |
| Suuret, pienet ja pääsi kokoiset. |
 |
| Seurue. |
 |
| Piiputtaa. |
Cafayaten kaupungin ympärillä on paljon viinitiloja ja paikka on todella rauhallinen. Ja, koska viini on paikallinen ylpeydenaihe löytyy sieltä myös viinistä tehtyä jäätelöä. Sanotaan näin, että valkkarin makuinen jäätelö oli ihan ok, punkusta tehty ei niinkään. Jopa meidän suurilla viiniasiantuntijoillamme (ranskalaisilla) oli ongelmia kyseisen jäätelön kanssa. Cafayatessa vietettiin sellainen 3 tuntia kierrellen ja syöden. Jonka jälkeen palailtiin maisemia ihaillen takaisin kohti Saltaa.
 |
| Viiniä. |
 |
| Tynnyriä. |
 |
| Cafayaten keskustaa. |
 |
| Pieni keltainen. |
 |
| Katu ja pari travelleria joihin tuli tutustuttua. |
 |
| Paluu matkalta löysin kaverin, ei ilmeisesti pitänyt mua juuri minään. |
 |
| Tres Cruces. |
 |
| Normipäivä. |
 |
| Punaista. |
 |
| Kolumbialainen amigo. |
Pari aivan huikeaa reissupäivää Saltan ympärillä. Jatkan seuraavassa viestissä tarinaa Saltasta, koska majailtiin siellä vielä yksi päivä ennen siirtoa kohti Asunciónia.
To be continued..
//Otto
