Joulu.

So this is Christmas..

Hyvää joulua siis, jos tätä jouluksi voi kutsua. Yli 30 astetta lämpöä ja hiki valuu. Katsotaan millaiseksi muotoutuu, mutta ainakin kuulopuheiden mukaan, täälläpäin joulu on vähän riehakkaampi juhla. Turun joulurauha ei kanna tänne asti.

Edellisen viestin jälkeen, aika on kulunut pitkälti erilaisissa jäähyväisissä. Porukkaa on lähtenyt jo paljon ja viimeisetkin poistuvat joulun jälkeen. Muutama vanha tuttu jää ja kieltämättä on aika haikea olo. Tämä lukukausi on mennyt todella nopeasti ja ihmetyttää, että mihin se kaikki aika katosi. Täältä löytyi erittäin hyviä ystäviä ja uskomattomia persoonia. Kavereita on nyt ympäri maailmaa, mutta valitettavasti osan kohdalla tiet tuskin enää kohtaavat.

Nikon, Hugon ja Barbaran lähtiessä, lauantaina, hajosi myös viimein kämppämme porukka. Sitten Leo ja Carlos ja 27. päivä talo tyhjenee. Loistavat 4kk takana, loistavien ihmisten kanssa, kiitos. Montevideo ei tunnu enää samalta.

Porukka kasassa vielä ennen lähtöä.

Karri laskeutuu huomenna, 25. päivä, aamusta ja 27. lähdetäänkin jo kohti Brasiliaa. Uusi vuosi Florianopoliksella, josta siirtyminen hiljalleen kohti Rio De Janeiroa.

Tarvii ruveta lyömään romuja kasaan, jättää osa kavereille tänne Montevideoon ja valmistautumaan reissaamiseen. Paluu tänne on joskus helmikuun lopulla, saa nähdä millaiset ajatukset sen suhteen ovat.

Feliz navidad!

//Otto

Kesä.

In the summer time when the weather is high
You can chase right up and touch the sky
When the weather's right
Asiaan. Pari viikkoa vierähtänyt edellisestä raportoinnista, toivottavasti tekstien puute ei ole aiheuttanut kenelläkään sen suurempia hengen ahdistuksia. Kuitenkin tauko oli ulkopuolisten tekijöiden aiheuttama. Oli pakko nimittäin taiteilla projekti loppuun, kyseessä oli totaalinen sota. Tässä taistelussa Suomi kuitenkin otti niskalenkin viime metreillä ja voitto vietiin tyylikkäästi.

Selkokielellä siis oli helvetisti hommaa erilaisten ja -mallisten pakettien kanssa. Toissa viikonloppuna oli toki pakko käydä tuulettumassa, etenkin kun Movember saatiin päätökseen ja sitähän oli hyvä juhlistaa. Movemberin juhlistaminen kulminoitui 30. päivä illalla, kun keskustassa oli Uruguayn suurimman rockbändin ilmaiskeikka. Painettiin tietenkin paikalle!

Movember tyyliä.

Lisää tyyliä.

Bändi josta kerroin, El Cuarteto De Nos:



Lauantaina oli aika ajaa viikset, viimein. Hieman outo olo oli tietysti ajamisen jälkeen, mutta ei nyt välttämättä ikävä jäänyt. Illalla oli vuoros huippu illallinen, ainakin allekirjoittaneen mielestä. Meksikolaiset kaverit halusivat tehdä meksikolaista ruokaa ja eihän tarjouksesta voi kieltäytyä. Ruoka oli loistavaa ja ähkyyn asti tuli nakerrettua tortilloja. Jälkiruokaksi tietenkin löytyi tequilaa. Loppuillan kuviotkin tasoittuvat jälkkärin myötä, tosin illasta tallennettu materiaali ei ole välttämättä kaikkia standardeja täyttävää. Lyhennetään se sanoihin kärrynpyörä ja Roopenkanto.

Tuon jälkeen sitten menikin tämän viikon tiistaihin asti tiukasti kouluhommien parissa. Pikku perkeleet, paketit, tulivat valmiiksi.

Tässä vielä kuvallisesti havainnollistettu tuo viholliseni:

Sellasia taiteluja siis tällä kertaa.


Oudoltahan tietysti tuntuu se, että joulu on alle kahden viikon päästä. Olo ei nimittäin ole yhtään sellainen, johtuisiko noista päälle 30 celciuksen lämpötiloista joita täällä päivisin on. Mene ja tiedä, mutta se on varma että uusi vuosi vietetään Florianopoliksessa Brasiliassa!

Eilinen iltalenkki lepoisassa iltakelissä, kevyt tuuli mereltä ja mukava +25, sekoitti ilmeisesti kupolin kerta kaikkisesti aamulla viimeseen koitokseen mennessä onnistuin ottamaan väärän bussin. Väitän kuitenkin, että silmissä oli vika. Joka tapauksessa ehdin kuin ehdinkin loppu peleissä kokeen tekemään. Eilisestä iltahippailusta vielä sen verran, että pakko oli taas todeta, että on toi La Rambla vaan komean näköinen illan hämyn laskeutuessa.

 Joulukuuta siis vaan.  Itse asiassa tässä onkin jo siirrytty kesälomalle!

Karri muuten tulee osuu tonttiin juuri jouluksi ja joulu vietetään vielä täällä Montevideossa, sen jälkeen sitten tammikuu meneekin aikalailla Brasiliassa Saran saapumiseen saakka. Siihenhän on 42 päivää muuten. Odotellessa olen kuluttanut aikaa juomalla matea.

Siihen saakka, kun Sara saapuu.

Jospa nyt ois taas jauhettu kyllästymiseen asti. Viikonloppu meneekin sitten jos jonkinlaisissa läksiäiskekkereissä, kunto varmastikin vaihteleva kellonajasta riippuen.

Joulun odotusta, itse poistun Iggy Popin ja Slashin tahdissa aurinkoa ottamaan!





//Otto