Aski.


Kiireiden, laiskuuden, huonojen nettien jne takia tän loppuun saattamisessa on kestänyt.. Alotettu kuitenkin hyvissä ajoin. No koitetaas ja tällä hetkellä sijaintina siis oikeasti La Paz, Bolivia. Kuvia on sitten muutama.

Montevideossa jälleen kerran ja Karrikin jo poistunut kohti kylmempiä laitumia.

Aika siis katsastaa verkot ja laskea saalis. Edellisestä kirjoitelmasta onkin kulunut jo pari viikkoa, mutta välillä pitää kirjailijoidenkin lomailla.

Ilha Grandelle otettiin siis touchdown São Paulon jälkeen. Pikku paratiisisaari tekikin hyvää kaiken sykkeen jälkeen. Meidän limusiini otti kenttään Angra Dos Reis:ssä aamu 7 aikaan ja sitten siitä kaivettiinkin soutuvene naftaliinista ja otettiin kurssi kohti saarta, siirtyminen siis katamaraanilla kohti saarta. Roopen kanssa oltiin jo hyvissä ajoin suunniteltu, että Ilhalla sitten otetaan kokoontumisajot suomalaisella joukkiolla (Roope, Roopen sisko Maija ja kaveri Joppe). Ilha Grandehan oli muutenkin ihan uskomaton mesta, kuvat kertoilkoot lisää.

Angra Dos Reisin aamu.

Kuninkaat.

Lokit.


Tiedähäntä, mutta toi yks vene näyttää ihan merikelposelta.

Merille.
Ilmeisesti uiminen satama-altaassa ei ole suositeltavaa.

Abraao, Ilha Grande.


Kolmosen bisset.

Öö hetkinen?

Ilhaa.

Ilha Grande? Ei kai sentään.

Painit menossa.

Pakko lepuuttaa.

Laiturisopat.

Kuvissa Lil Waynen kanssa. 

Kuulemma tarkenee.

Viidakkossa viihtyy.

Tropiikkiä.

Olihan tota puskaa.

Rantaa ja hiekkaa.

Lisää edellistä.

Super Salmiakki ja +40, käy.

Karri otti iisisti.

Maistuuuuuuu!

Maistuukö?

Yleiskuvaa.

Menopeli.

Ilha Grandelle saatiin vielä viimeselle päivälle seikkailua siinä mielessä, että iski trooppinen hassu sade joka kesti koko päivän. Vettä tuli kuin aisaa ja saarelta katos käytännössä sähköt kokonaan. Rahaakin oli Karrin kanssa huimat 40 realia jäljellä joten ihan hirveitä kemuja ei saatu pystyyn, ennen kun löydettiin eräs ravintola missä oli vielä sähköt ja korttikone toimi.

Seuraavana aamuna otettiinkin sit suunnaksi Rio de Janeiron polte. Riossa busseiltiin hostellille toiselle puolelle kaupunkia. Heti koppi porukasta, jota hostellilla oli ja ei muuta kun farkkua jalkaan ja kohti yötä. Suunnaksi Lapan maagiset litraa lähentelevät caipirinhat, joita Roope ehti mainostaa jonkun tovin. Pari moista alle ja yökerhoilemaan. Paluumatkalla otettiin vielä Copacabanalla virkistävä uintikeikka, kyllähän sitä moinen pitää ainakin kerran elämässään tehdä.


Seuraava päivä oli pyhitetty Ipaneman hiekoille ja lepäilylle. Pieni Copacabanan kiertue ja vierailu sitä suojaavassa pikku linnakkeessa. Illemasta taas olikin sitten ohjelma jo vähän monisävyisempi. Otettiin suunnaksi Rion kuuluisin sambakoulu, Salgueiro, ja heidän pre-carnaval harjoitusnäytös. Täyteen ammutta tupa ja sambaa jonnekin puoli 4 asti. Ämpärillinen olutta ja ihmisiä jotka liikkuvat käsittämättömällä tahdilla.



Karri ja Ipanema. Pilvet yrittivät kovasti tässä vaiheessa lannistaa.

Tyylikästä.

Ipanemaa.

Ja lisää Ipanemaa.

Aito tunnelma äijillä, ei taida kaverien salikortti maksaa 60e/kuussa.

Ipanemana kulmilta.

Kyllä se aurinkokin sitten paistoi.

Copacabanan linnake.

Koitappa tulla veneellä varkaisiin.

Tykkinäyttely.
Samba show.


Rio:ssa on mahdoton pysyä paikallaan, joten sunnuntaina rantaa Ipanemassa ja Copacabanalla ja kiertelyä muuten kyseisillä kulmilla. Illalla joutu ottamaan vähän iisimmin väsymyksestä johtuen, levätä kun ei aina ehdi + maanantaina olikin sitten ison herran kanssa tapaaminen vuoren päällä.

Kaverilla muutama pallo niskassa.

Pihapelejä.

Aurinkoa.

Hiekkalinnaa.

Pojat temppuilee.
Copacabaanalle laskeutumassa ilta.

Maanantai aamusta lähettiin ottaan ylävitoset jessen kanssa vuoren päällä. Tosin ylös asti pääseminen kesti tovin, sillä junasta oli sähköt pois ja ihmisiä vähintäänkin yhtä paljon kuin hulluilla päivillä. Minibusseiltiin sitten ylös asti ja loppupeleissä meidän Via Dolorosaan meni varmaan 3½ tuntia, ennen kuin oltiin takas alhaalla. Matka olisi kaivannut hieman Tommi Läntisen säestystä. Jessen jälkeen suunnaksi Santa Teresan alueet josta suunnistus kohti Selaronin portaita ja Lapaa.

Ehdittiin kaikki tärkeimmät hoitaa alta pois, ennen kuin sade hyökkäsi takavasemmalta. Taivuttiin jopa ostamaan sateenvarjo. Ilta sujui parin hostellikaverin kanssa terrasseillessa ja seuraavaana aamuna lähdettikkiinkin repimään itseämme sokeritoppavuoren huipulle.

Ipanema & Copacabana.

Big dude.

Jumalallinen katse.

Reunalla.

Sokeritoppaa.

Yleiskuvaa.

Brassien ensimmäinen mestaruus tuli Ruotsissa.

Santa Teresan kaupunginosa.

Romu-taidetta.

Yritetään!

Selaronin portaat.

Pienet futiskarkelot tulossa.

Selaronin kotiovi, pari päivää itse taiteilijan kuoleman jälkeen.

Selaron loi itsellensä pysyvän muistomerkin.

Brasilia.

Hetki sitä etittiinkin.

Lapan kaaret.

Maailman rumin kirkko.

Mahtavat maisemat sieltä ylhäältä ja osuttiin vielä hyvin, ennen pahinta turistirysää, paikalle. Muuten vielä Rion keskustan ihmettelyä ja pyörimistä + jotain romun ostelua jopa. Havainaksiahan pitää olla (brassi släpäreitä) ja niitä löydettiinkin ehkä markkinoiden halvimpaan hintaan. Lomalla pitää ottaa rennosti, joten ei oikein tehty mitään kummosempia loppupäivänä. Taidettiin me muutama olut kuitenkin juoda, etenkin muistiin jäi maailman parhaaksi tituleerattu olut jota käytiin maistamassa sateen inspiroimina (tässä vaihessa olimme siis kastuneet). Maailman parhaasta en tiedä, mutta hintava se ainakin oli.

Brasilian yliopisto nähnyt mahdollisesti parempiakin päiviä.

Sokeritopalla.

Kärry.

Ei se nyt ihan sokerilta maistunut.

Ei hullummalla paikalla rata.

Copacabana.

Botafogo.

Toppa.

Pikku ranta.

Karrille riitti.

Brasilian henki, aina ei ole niin kiire.


Välillä voi ottaa iisimmin.

Kansallisteatterin kylki.

Halpaa olutta, ei ihan hirveen montaa
tuttua merkkiä löytynyt tosta hyllystä.

Keskiviikkona olikin sitten edessä vielä viimeiset rantailut ja siirto kohti Buenos Airesia kera Emiratesin. Lento sujui aikas maukkaasti, eikä ihan äkkiä tullut Finnairia ikävä.

Näin.

Buenosissa, meitä odotti majoitus San Telmon kaupunginosassa, Ilha Grandella tapaamamme kaverin luona. Pari päivää majailtiin Karrin kanssa, Marianon kämpillä, ja pariksi viimeiseksi yöksi siirryttiin hostelliin Palermon kaupunginosaan. Aikahan kului kaupunkia Karrille esitellessä ja iltaisin muulla tavalla kaupunkia tutkiessa. Karrikin pääsi Fernet Brancan makuun, joka on argentiinalaisille kuin ehtoollisviini.

Fernet + cola.

Karri, allekirjoittanut ja Mariano.

Argentiinassa yhteydet remontissa?

Patsastelua.

Kirjuri hakee kohdetta.

La Bombonera.

Valmiina kentälle.

Kentällä.


Bocan pukuhuoneessa.

Karri esittelee taktiikoita.

Konsertti, yleisö tosin oli vähänlainen.

Mopedi.

Buenosista otettiin lautta vielä yli Coloniaan, josta siirtyminen vähän myöhemmin kohti Montevideota. Colonia oli ihan mukava pikku kaupunkin, tosin nähtävää siellä ei hirveän pitkäksi aikaa ole.

Coloniaa.

Ei hullumpi sää kalastella.

Oluella.

Aurinko muuten paistoi.

Ajelulla.


Pysähdys.

Raunoita ja majakka.

Kitaransoittoa.

Portugalilaisten jättämiä muistoja.

Portti.


Montevideossa oltiin yötä Santin luona se muutama päivä mitkä Karri vielä vietti eteläisellä puoliskolla, pikku rantailut ja otettiin pienet kokoontumiset Roopen & kumppaneiden kanssa = Karri lähti suorastaan huikeilla oloilla kohti Suomea.

Kunhan tässä rannalla.

Hasta luego amigo!
Nyt kun on se osa saatu viimein loppuun, niin koitan kirjoitella Saran ja mun reissailuista piakkoin lisää. Palataan langoille siis pian, toivottavasti.

Toivottavasti kuvia oli riittävästi.

Saludos!

//Otto