Roviolle.

Buenos Aires ja Creamfields tuli käytyä, huomenna onkin joutuukin pakkaamaan repun uudestaan. Tosin asiaahan helpottaa se, että en ole oikeastaan vielä edes viitsinyt purkaa sitä.

Huomenna paukimme Roopen kanssa kohti etelää, Tulimaata, johon solidaarisuuspäissämme tulimme varraneeksi lennot. Solidaarisuudesta Suomessa majailevia kohtaan siis. Tosin kauhean lähellä Suomen syksyn, oh niin ihania kelejä, emme pääse, koska tuossa säätiedotukset antavat varovaisia 15-20 astetta ja aurinkoa.

Palataanpa taas sitten asiaan. Ennen sitä tosin poiketaan vielä hieman sivuraiteille. Kauhean usein en erehdy rakasta naapuriamme, Ruotsia, ylistämään, mutta tänään on pakkoa sanoa että kaveri nimeltä Zlatan Ibrahimovic ansaitsee kaiken kehun. 4 maalia Englannin verkkoon ja kun viimeinen oli vielä aivan uskomaton, niin joutuu tässä ihan hattua nostamaan. Katsokaa ja ihmetelkää:


Niin ja Buenos Aires.

Huikea kaupunki, tällä kertaa jäi vähän lyhyeksi vierailu mutta tulenpahan sinne palailemaan viimestään Tammikuussa pidemmäksi aikaa.

Saavuimme ehkä hieman nuutuneina BA:han perjantai aamuna joskus 8 ja 9 välillä, itsellä oli sen verran pönttö jumissa että käsite kellokin oli luultavasti vieras tuossa vaiheessa. Terminaalista hostelille, jossa aamiainen oli kuulemma jo käytössämme, jos niin haluaisimme. Itse otin tiukasti suunnan kohti kahvipannua, innolla joka varmasti muistutti lehmän rynnistystä juottoaltaalle. Muutama kuppi kahvia toimi kuin alamäkistartti ja pääkopassa rupessi liikkumaan muutakin kuin pelkkiä erikokoisia Z-kirjaimia.

Ensimmäinen suunnistusrasti oli Boca, tuo Buenos Airesin ehdottomasti ruotsalaisin kortteli. Voi Kaarle Kustaa minkä teit. Boca on tunnettu värikkäistä rakennuksistaan sekä jalkapallojoukkueestaan (Boca Jrs.), jonka fanit eivät jätä ketään kylmäksi. Mm. eräs herra nimeltä Diego Armando Maradona on kyseisen joukkueen ikoni-pelaaja.

Boca Juniorsin häpeäksi täytyy sanoa, että joukkueen väripolitiikka on suorastaan oksettava. Keltainen ja sininen, ja kaikki johtuu siitä, että he päättivät ottaa ensimmäisen laivan lipun värit, joka saapuu Bocan satamaan (hävittyään entisen kuosinsa käyttöoikeuden toiselle seuralle). Ensimmäinen laivahan oli tietysti sitten ruotsalainen.

Obeliski.

Puluille vauhtia.

Ruotsissa.

Harjoituskeskus.

Globen Arena, toiselta nimeltään La Bombonera.
Kapasiteetti 49 000 katsojaa.

La Bomboneran muoto on tilanpuutteen vuoksi ainutlaatuinen.

Tähän väliin kerrottakoon, että juuri kun päästiin sisälle stadionille niin taivas repesi. Vettä tuli kun aisaa parin tunnin ajan, hyvää aikaa tutustua siis stadioniin.

12 pelaaja löytyy katsomosta.

Sitä vettä.

Sateen jälkeen, on kaunis sää.

Bocan kävelykatu.

Don Diego.

Viinejä.

Talo.

Myöhemmin iltapäivällä tuli lisää vettä, pojat meni sit sateensuojaan.

Argentiinalaista komediateatteria.

Lauantaina otettiin pikku kävelylenkki ja lähdettiin käymään La Recoleta:n hautausmaalla, tosin hautausmaa on ainakin omassa mielessä hieman vaatimattomampi normaalisti. Niin ja Buenos Airesin tärkein katuhan on Av. 9 de Julio, joka on samalla maailman levein katu. Omaa vain 20 kaistaa, eri hauska ylittää.

Av. 9 de Julio.

Niitä hautoja.

Toimistotilaa vuokralla? Ainakaan naapureista ei olisi häiriöksi.

Mietittiin Jorgen kanssa, että tuolla olis huikeeta pelata paintballia.

Millaistakohan on olla hauta-arkkitehti? Asiakkaat varmaankin vähän kankeaa porukkaa..

Toinen ajatelma. Kun kerta olet jo kuollut, niin mihin hittoon sitä tarvii moista tönöä?

Siinähän odotatte, joku ois voinu jo näin parin tuhannen vuoden jälkeen luovuttaa.

Argentiinalainen mielenosoitus.

Kankaalla kokoa.

Lauantainahan oli sitten illalla itse pääjuhlan aika, Creamfields! Löydettiin minibussi, joka kelkkoi meidät pelipaikoille ja takaisin. Tyylikkäästi pysäkiksi valittiin 80km/h kilpi, motarin reunalla. Täällä se ei ole niin justiinsa mihinkä pysähtyy. Juhlat sijaitsi vähän kauempana keskustasta, kyyti oli tarpeen.

Mikään tapahtumahan ei ole täydellinen ilman kunnon seikkailua, kaikillahan oli liput toki, mutta kukaan nyt ei tietenkään tiennyt että ne pitää vaihtaa paikanpäällä rannekkeeseen ja muovikorttiin. No ensin seikkailtuamme lipuntarkastukseen asti, piti ottaa äkillinen 180 ja mennä etsimään kojua jossa piletti vaihdetaan toimivampaan. No moiset löytyivät ja alueelle. Meni varmaan 3 minuuttia alueella ja puolet porukasta oli hävinnyt, eikä niitä paljoa sitten näkynytkään ennen loppua.

Soittamassa oli jos jonkinlaista jantteria, yleisössä riitti energiaa ja juomapisteillä juomaa.

Kuvaa Creamfieldseiltä.

Paluu hostelille tapahtu joskus 8 maissa aamulla. Saattoi jopa väsyttää, kun pääsi sänkyyn asti. Sunnuntaina vähän päivemmällä, Buenos Airesin tutkiminen jatkui. Kiertelyä Palermossa päivällä ja Puerto Maderossa illemmalla.

Saareke.

Kulmaus.

Iltakävelyä.

Naisten silta.

Mennään Buenos Airesiin, mutta päädytään Turkuun.
Tossahan on selvästi Suomen Juotsen.

Piirtäjiä.

Sattunut jollekin nyt kirjoitusvirhe.

Kaikenlaisia fakiireja sitä sukulaisten joukossa onkin.

Hiljasta.

Sunnuntaina käytiin illasta Puerto Maderossa buffetissa syömässä, muistutti huomattavasti laivan buffettia ja Roope kehotti kovasti syömään, koska en ole kuulemma hetkeen pääsemässä Silja tai Viking Linelle. Erikoisena yllätyksenä buffetista löytyi muikkuja ja perunamuusia, kauas voi Savosta lähteä mutta ne kierot pääsee jotenkin aina jäljille.

Maanantaina ennen lähtöä lähdettiin vielä parin espanjalaisen kaverin kanssa kiertelemään Palermoon ja kävästiin ohimennen laukkaradallakin, jossa sattui olemaan kisat. Suurina hevosasiantuntijoina valitsimme hevoset jalon sukunsa ja hyvien geeniensä perusteella listasta, ja ei kun vetoa lyömään kovin panoksin (5 Argenttiinan pesoa n. 80senttiä). Itse valitsin tulta ja tappuraa uhkuvan Storm Pudicon ja Javi valitsi Sky Visionin. Voittajaksi ei kummastakaan hevosesta ollut, toivottavasti edes metvurstina toimivat.

Paikallinen Reischstag.

Paikalla oli pari pulua.

Puistossa oli koirien päiväkoti.

Puistoa.

Saralle kukkia.

Pysähdyttiin matkalla laukkaradalle syömään Choripania (chorizo leivän kanssa) ja atearia kiinnosti myös muita:

Laitoin kovan kovaa vastaan ja kerroin kuinka tykkään ankan syömisestä.
Kaveri ei ollut moksiskaan, kenties espanjan aksenttini kaipaa vielä
hieman hiomista.

Alfred J. Kwak

Pari Alfredia.

Laukkaa.

Ei muutakan vetoja sisään.

Vähintäänkin 101% varmat laput.

Voittoa odottamassa.

Katkera tappio.

Javin valitseman hevosen jockey.

Sisäänkäynti, yks niistä.

Taidetta.

Hevonen on kaikista kaunein valloitus, jonka ihminen on koskaa tehnyt.

Lisää puistoja.

Ok paikka lueskeluun.

Siinä Buenos Airesia, enimmäkseen kuvilla esiteltynä, mutta ne kertovat ehkäpä enemmän kuin tämä jaarittelu. Paljon jäi vielä nähtävää, kyseiseen kaupunkiin, joten sinne palaaminen on ilo.

Ja koska kuvia on mukava katsella löytyy niitä lisää täältä: http://www.flickr.com/photos/sealedup/sets/72157632010220708/

Seuraava kirjoittelua jouduttekin sitten odottelemaan, mitä luultavimmin, Tulimaan reissun ja siitä palautumisen ajan.

PS. Kaupassa, jossa käyn, soi tänään Jingle Bells Jingle Bells ja ulkona + mitä lie.

Saludos!

//Otto

Armas aika.

Ja suvi suloinen.

Buenos Airesiin suunta, tänään yöllä! Matka nyt ei juuri kestä mitään (4-5h), mutta yllättäen se on kaikista halvin tehdä yöaikaan niin että saapuu aamulla BA:han. Loistava aika kuulemma paukkia paikalle, sisäpiirin lähteet Buenos Airesin toimisto kertoilivat, että huomiselle on luvattu yleislakkoa! Ay caramba!

No sehän ei menoa hidasta ja itsellä näitä reissuja BA:han tulee monta tässä "talven" mittaan. Tajusin eilen bussissa, paikallisten katusoittajien soittaessa ja kuumuuden tukahduttaessa aivotoiminnan, että aika täällä on mennyt nopeampaa kuin pystyy käsittelemään. Ensi viikolla tulee 3 kuukautta touchdownista, ja itse asiassa 3 kuukautta laskeutumisesta tulee juurikin samana päivänä täyteen, kun Roopen kanssa otamme suunnan kohti Tulimaata! Pitäähän sitä vähän juhlia.


Sitten urheilu-uutisiin.

Kun viimeksi kirjoitin, oli Movemberin aloitus. Toiminta jatkuu edelleen, vielä reilu 3 viikon ajan. Kantaaksemme oman, ylimääräisen, kortemme kekoon, kävimme vielä noin Movemberin alun kunniaksi kävimme tuijottamassa uusimman James Bond:in. Onneksi täällä dubbaamisen oksettava kulttuuri ei ole kovin vahvoilla, joten näimme elokuvan alkuperäiskielellä espanjankielisten tekstien saattelemana. Huikea suoritus Daniel Craig:lta taas.

Leffan jälkeen tuli seikkailtua kahdet eri kekkerit läpi ja poistuin jo kotia kohti siinä puoli 4 aikaan ajatellen, että nyt "aikaisin" nukkumaan. Mitä vielä kämpille päästessäni käteen lyötiin muki ja käskettiin istumaan seuraan. Ilta venyi vielä parin tuntia pidempään siis.

Perjantai toi mukanaan Halloweenin ja ne juhlat. Nyt täytyy suoraa ilmoittaa, että illan rekonstruktiointi on edelleen menossa. Kuitenkin sen verran tiedän, että hauskaa oli ja alkuvalmistelujen aikana sain toimia niin maskeeraajana ja ompelijana.

Itse otin lähestymistavakseni nyrkkeilijän roolin, Sylvesterin jalanjälkiä seuraten. Myöskin tässä haettiin taas elämään sitä jännitystä, hanskat kädessä juominen ei nimittäin ole mikään maailman helpoin temppu. Se tosin hoitui koko illan ajan tyylikkäästi, ei mitään ideaa millä järjellä.

Kun olin saanut itseni meikattua hakatun näköiseksi, oli jälki kuulemma niin vakuuttavaa, että muutkin halusivat päästä maalattavaksi. Tosin kuvia niistä luomuksista ei tainnut jäädä. Sen jälkeen oli vuorossa Roopen mekon (toogan) ompelu. Roope halusi ottaa viinin herruuden itselleen ja päätti olla Dionysos. Ei muuta, kun verho ikkunalta ja toogaa taittelemaan! No sehän ei päällä pysynyt ilman pientä operointi, joten neula ja lanka käteen ja opelemaan.

Valmiina iltaan.

Ryhmärämä.

Santi oli myös hakenut samanlaista tyyliä.

Otimme tietysti jonkinlaista pientä otteluakin Santin kanssa, veljellisessä hengessä, hanska per taistelija. Kestosta ei mitään käryä, mutta paikalla olleiden toimittajien mukaan ottelu kesti pitkään. Nyrkkeilijän vatsalihaksethan ovat tunnetusti terästä, joten myös allekirjoittanut oli velvoitettu edustamaan tässä lajissa. Halukkaat pääsivät reenaamaan alakoukkuaan, reportaasien mukaan halukkaita oli jonoksi asti. Vatsalihakset kestivät kuin kallio, mutta seuraavana aamuna oli havaittavissa pientä arkuutta ja mielessä pyöri kysymys: miksi teit sen? Noh olipahan ainakin hauskaa.

Tulin myös todistaakseni Nokian kestävyyttä. Nimittäin onnistuin tiputtamaan puhelimen useampaan otteeseen ja kun joku erehtyi kysymään, että menikö se rikki, niin nokialaisen tuhoutumattomuuttahan oli pakko demonstroida. Puhelin kauniiseen käteen ja heitto taivaalle, ja jotta epäilystä ei jäisi, koe toistettiin vielä. Puhelin on edelleen täysissä voimissa, jos kyseisen firman puhelimista voi moista ilmausta käyttää. Niin ja loistava vehje myös kaljapullon avaamiseen. Itse asiassa, parempaa puhelinta ei olekaan. (Täällä uruguaylaisella numerolla vanha nokialainen emoaluksena.)

Lauantaipäivä menikin sitten rannalla makoillessa.

Jospa siinä oli sitä tarinaa taas pieneksi hetkeksi.



PS. Ilvekseen Philadelphia Flyersin Max Talbot! Torilla tavataan siis (tosin itse joudun varmaan menemään Keskustorin sijaan vaikka tohon José Pedro Varelan aukiolle).

PPS. Lämpöä muuten riittää. Tällä viikolla menty yli +30 puolella joka päivä. Loistavaa sanoisin, etenkin kun ilmastointi löytyy nukkumista varten.

Eilisen säät, Tom:in puhelimesta tarjoiltuna.

Hasta luego!

//Otto

Läpi kesäisen marraskuun.

Hyvä juhlakansa.

Tänään alkaa marraskuu, maailman kielillä tunnetaan paremmin nimellä Movember. Ja ei kyseessä ei ole kirjoitusvirhe.

Movember, kysytte?

No tietysti hetki miesten terveyden edistämiseksi, tosin tämä hetki kestää kuukauden. Kysehän on siitä, että marraskuussa viiksiä EI leikata pois. Parta pidetään sotilaallisen siistinä, mutta tuo kaunis viiksikulttuuri palaa kuukauden ajaksi. Rakkaille viiksillehän on monta nimeä: pannut, puikot, pensselit, kahvat, räkäjarrut jne. ja jos historiaa katsotaan niin suurimmalla osalla historian suurista henkilöistä on ollut tuo koriste nenänsä alla.

Movember, because you're worth it.

Lisäinfoa, sitä janoaville: http://fi.movember.com/

Joka vuoden marraskuussa Movember-kampanja pyytää miehiä ympäri maailman kasvattamaan viikset. Niillä kerätään kipeästi tarvittavaa rahaa, jolla lisätään tietoisuutta miesten terveyteen liittyvistä asioista. Ensimmäiset Movember-viikset kasvatettiin jo vuonna 2003 Australiassa ja sen jälkeen sana on kiirinyt Movemberista ja miesten terveyskysymyksistä ympäri maailman. Virallisia Movember-kampanjoita järjestetään nykyään Australiassa, Uudessa-Seelannissa, Isossa-Britanniassa, Yhdysvalloissa, Kanadassa, Etelä-Afrikassa, Suomessa, Alankomaissa, Tanskassa, Norjassa, Belgiassa, Tsekin tasavallassa, Espanjassa, Hong Kongissa, Singaporessa, Ranskassa, Saksassa, Ruotsissa, Sveitsissä ja Itävallassa. 

Tapahtuma toimii näin:

Miehet aloittavat marraskuun ensimmäisenä päivänä naama puhtaaksi ajeltuna Movemberin ja loppukuun ajan he kasvattavat itselleen viiksiä.

Muita ohjeita ei siis ole, paitsi parta nyt on tapana pitää siistinä.

Vinkkejä viiksien kasvatukseen:


Katsotaan kuukauden päästä minkälaiset pannut on nenän alla. Niin ja anteeks Sara :D


Niin ja onhan täälläkin nyt jotain tapahtunut. Lauantaina tuli käytyä taas allapippaloissa ja kuuman yön takia jouduin taas hyppäämään altaaseen.

Sunnuntaina oli rantakerääntymisen vuoro taas, hento tuulenvire autoi viilentämään auringossa.

Rantaa.

Ja lähestulkoon perinteeksi muodostunut maanantaisade iski taas sekä tuuli-tiistai oli myös kuvioissa mukana. Pakettienfiksaus-kurssilla tuli myös pientä päivitystä mitä tapahtuu seuraavan 5 viikon aikana. Visuaalinen ilme ruokakaupalle, paperikassi ja ties kuinka monta erilaista paketti. Nice.

Eipä kai tässä sen kummallisempia, paitsi "hyvää" HALLOWEENIA! Sitä juhlistetaan sitten perjantaina ja juhlaa varten löytyy asustetta, jo näinkin hyvissä ajoin!

Niin ja tässä koko syksyn kevätsää:

Ciao!

//Otto