Uudet kujeet.

Juna kulkee taas.

Uusi vuosi siis sujui Floripassa. Vaihtarikaverini oli kavereidensa vuokrannut talon saaren etelä-osista ja Karrin kanssa saatiin kutsu tulla sinne viettämään uutta vuotta brassien kanssa. Tarjouksestahan ei voinut kieltäytyä ja suunnattiin siis kohti etelä-osia. Tietysti vuoden viimeinen päivä teki vielä viimeiset temppunsa. Tällä kertaa meidän 7km matkamme Lagoaan kesti 1½ tuntia. Jossain vaiheessa saattoi jopa tulla hieman kritisoitua paikallista liikennettä. Lopulta perille pääsy kesti 2½ tuntia kaiken kaikkiaan. Perille päästiin kuitenkin.

Oluet ja rommi pakkaseen viilenemään ja jostain tuoreita bissejä käteen. Hengailtiin brassien kanssa siinä talolla joitain tunteja, jutellen ja juoden, brassien soitellessa kitaroilla ja ukuleleillä. Oli aika aito tunnelma. Aloitteluiden ja pienten grillailujen jälkeen kohti rantaa, vaihtamaan uutta vuotta.

Pojat soitteli mm. GN'R biisejä.

Voisi se vuosi huonomminkin päättyä.

Rannalle muutaman muun ihmisen kanssa.

Pohtimassa.

Oli menoa ja meininkiä.

Telttailijoitakin rannalla.

Oli mieletöntä viettää uusi vuosi rannalla varmaan 10 000 muun ihmisen kanssa, rantakin oli sellaista 10 kilometriä pitkä. Aamulla heräiltiin brassien kanssa talolta ja vaellettiin takaisin kohti Barra da Lagoa, tällä kertaa matka sujui sukkana ilman ruuhkia. Siihen dagen efteriin tuskin olisikaan pystynyt ruuhkissa istumaan.

Loppu päivä menikin vähän rannalla käydessä ja vain rentoutuessa. Hakattiin siis korttia monta tuntia, Karri on 4 olutta perässä.

2. päivä olikin aika suunnata kohti Curitibaa. Oletettu bussimatka 5 tuntia muuttui loppupeleissä 8½ tunnin mukavaksi demonstraatioksi Brasilian liikenteen surkeudesta, ensimmäiseen 70 kilometriin meni melkein 4 tuntia... Curitibaan saavuttiin lopulta puolenyön aikoihin ja suoraa vain hostelille ja oluet, sen kummempia kainostelematta.

Curitibassa meillä oli aikaa yksi päivä ihmetellä, sillä sieltä matka jatkuisi São Paulon sykettä kohti. Otimme siis tiukan kävelymarssin suunnitelmaksi ja lähdimme kiertämään Curitibaa. Kaupunki on mukavan oloinen ja tarjoaa jos jonkinlaista nähtävää.

Kaupunkikuvaa.

Punkkarit pelipaikoilla.

Kätevästi keskellä keskustaa, rauniotalo.

Curitiban yliopisto.

Curitibaa.

Curitibassa on paljon puistoja.

Kävelyjen jälkeen löydettiin itsemme tämänlaiselta museolta.

Oscar itse.

The king is gone.

Museo.

Kaverin itsensä suunnitelema pytinki.

Curitiban vanhemaa osaa.

Kadulta.

Maisemia.

Puistossa oli hämmentävä istuin.

Curitiban bussipysäkit ovat hieman normaalista poikkeavia.

Curitibassa nukuttiin vielä yö ja aamusta suunnaksi São Paulo, yksi maailman suurimmista metropoleista. Saavuimme iltapäivästä pelipaikoille ja hetken Helsinki-Vantaa lentokenttää isommalla bussiasemalla ihmeteltyämme (kyseinen asema on vain 1/3 pääasemasta São Paulossa), otimme suunnan kohti metroa. Metrossa odottikin sitten sellainen väenpaljous, että nopealla matikalla paikalla oli ainakin Tampereen verran populaatiota. Kuitenkin systeemi on järjestelmä ja tämän kokoisessa pitäjässä se toimii. Metrolla seikkailtiin toiselle puolelle kaupunkia, hostellille ja aikaa ei loppujen lopuksi mennyt paljoakaan.

Heti ensi töiksemme rupesimme tiedustelemaan São Paulon yöelämästä, joka on vähintäänkin kuuluisa, ja päätimme osallistua "Pub Crawl" nimiseen sosiaaliseen tapahtumaan. Porukkaa oli ympäri ämpäri maailmaa, sekoitettuna paikallisiin, tässä tapahtumassa ja ilta eteni hyvinkin nousujohteisesti kunnes olimme kuluttaneet suurin piirtein kaikki rahat joita mukaan olimme ottaneet. Hyvä ilta.

Seuraavana päivänä lähdettiin tutkimaan ympäristöämme, joka on yksi maailman suurimmasta kaupungeista. Ihmisiä oli paljon ja kaupungin koko on megalomaaninen, epäilen myös että São Paulon kaupunkisuunnittelijat olivat kännissä piirrustuksiaan tehdessä. Sen verran pitää mainostaa, että jos haluaa syödä hyvää pizzaa niin voi samantien unohtaa New Yorkin (Napolista en vielä tiedä). Sillä São Paulosta löytyy mahdollisesti maailman parhaat pizzat. Hieman tyyristä, mutta voin myös sanoa että ainakin parasta pizza mitä olen itse syönyt, NYC jäi heittämällä kakkoseksi.

Museota.

Av. Paulista.

Pyöräilijöille järjestetty oma kaista.

Joulukuusi ja +35.

Jotain liftareita.

Erikoisia parvekkeita.

Puisto, jossa järjettömät määrät ihmisiä kikkailemassa pyörillä,
skeittilaudoilla tai rullaluistimilla.

Metrosta.

Puhelinkupuja.

Mersua.

Hauskoja grafiitteja koko tunnelin matkalla.

Futismuseo ja stadikka.

Rauhan kulttuuri.

Corinthiansin luola.

Karrikin eksyi kuviin.

Teatteria.

 Melskettä.

Paikallinen Empire State Building.

Pelipaikoilla.

Katuja.

Taas Karri.

Isoa puistoa.

Kaverit istuskelemassa.

Lisää betoniviidakkoa.

Kello.

São Paulo oli mielenkiintoinen paikka ja järkyttävän iso. Metro kuitenkin toimi hyvin, joten jollain pääsi edes liikkumaan sen kaaoksen ja ihmispaljouden keskellä. Käveltiin släpäreillä järjettömät määrät kaupunkia ympäri ja kokonaiskuva jäi edelleenkin vähintäänkin häilyväksi. São Pauloon tuskin pääsee kunnolla sisään ilman paikallisia tuttuja. Betoniviidakosta kuitenkin tie kääntyi kohti rannikkoa ja Ilha Grandea.

+40 pilvettömältä ja huikeita rantoja, nyt voi rentoutua. Palataan askiin, joskus Riion jälkeen. Nyt rannalle.

Chau!

//Otto