Uusi vuosi.

Curitibassa.

2013 sitten saapui ilman sen kummempia maailmanloppuja. Taas kerran on maailmassa monta ihmistä joille 2012 oli pettymys, itselleni kyseinen vuosi oli mitä erinomaisin.

Muistellaanpas vielä että mitenkä joulu sujui Montevideossa. Tai tässä tapauksessa "navidad", jouluksi sen nimittäminen ei jollain tapaa luonnistunut.

Uruguayssa joulua siis juhlitaan hieman erilailla. Esimerkkinä MVD:een vanhassa kaupungissa on käynnissä siideri sota. Aatolle vielä osui sopivasti sellainen leuto +38 astetta, joten kattaus oli kunnossa. Täysillä sisään ja siideristä märkänä ulos!

Valmiina sotaan.

Maailmanluokan meininkiä.

Oli kuuma.

Illalla meillä oli kutsu syömään Patin tädin luokse, tuplasimme osallistujamäärän kertaheitolla. Uruguayn tyyliin tarjolla oli lihaa, lihaa ja hieman lisää lihaa. Kuumushan ei myöskään hellittänyt, ei sitten millään. Puolen yön aikaan ihmiset ampuvat raketteja, Suomen uuden vuoden tyyliin erona kuitenkin se että moista showta en ole ikinä ennen nähnyt. Koko taivas kaikkialla ympärillä oli rakettien valaisema n. vartin verran. Kyseistä spektaakkelia seurasikin sitten lahjojen jako, meidän porukan kesken toteutimme "salaisen ystävän".

Patin perhe ja meidän porukka.

Ilta jatkui vielä La Ramblalla muutamien oluiden kera, tosin nopean päätöksen sille toi voimakas sadekuuro (joka muistutti lähinnä suihkua). Joulupäivänä aamusta pitikin olla sitten jo Karria vastassa. Päivä meni siinä Montevideota ihmetellessä ja lounastamaan menimme taas Patin tädin luokse. Mukaan oli pakko ottaa Suomesta lähetettyjä pipareita, Da Capo -suklaata sekä Minttu viinaa. Kaikki tekivät hyvin kauppansa myös Uruguayn lämmössä.

27. päivä olikin sitten aika jättää Montevideo taakse, hieman pidemmäksi aikaa. Yöbussi kohti Porto Alegrea, kesto 12h.

Brasil!

Takana mahtavat 4 kuukautta.

Porto Alegreen saavuttiin sateen siivitteleminä. Hetken aikaa selviteltyämme tulos oli, että aikaisin bussi, jossa tilaa, kohti Florianopolista lähtee vasta klo 18 paikkeilla. Aikaa Porto Alegressa oli reilu 8 tuntia. Mainittakoon nyt, että helpompaakin voisi asioiminen täällä Brasiliassa olla. Nimittäin harvat puhuvat espanjaa taikka englantia. Espanjalla sentään saa jotenkin sanomansa läpi, mutta sitten se portugalin ymmärtäminen onkin eri asia. Tyylikkäästi kuitenkin toiminut, edes jossain määrin, se että juttelen espanjaksi ja ymmärrän ehkä 3 sanaa vastauksesta, joka tulee portugaliksi. Kirjoitetun portugalin lukeminen onkin jo huomattavasti helpompaa, mutta puhuttu pitää kovasti yliotetta vielä.

Porto Alegre ei ollut mikään erikoinen paikka, kerettiin hieman kiertelemään ja kaupunkia ei voi kauniiksi haukkua suurin surminkaan. Kuitenkin ihan mielenkiintoinen paikka nähdä.

Keskustassa oli ihan kiva puisto.

Patsas.

Floripaan saavuttiin viimein joskus puolen yön jälkeen ja onneksi vaihtarikaveri, joka on Floripasta, lupautui heittämään meidät hostellille. Matkaa ei ollut kuin 25km, mutta yöllä sen taittaminen olisi tarkoittanut taksia ja kuten tulimme näkemään liikenne voi olla Brasiliassa jotain aivan sanoin kuvaamatonta. En tiedä millä järjellä, mutta tuon 25 km taittamiseen meni yöaikaan 1½ tuntia.

Unohdimme saapuessamme etsiä automaattia, joten seuraavana päivänä sitten olikin automaatin metsästyksen vuoro. Ensin Barra da Lagoa (missä hostelli), Lagoaan. Matkaa 7 km, kesto 1 tunti. Maailman surkeinta liikennettä ihmeteltyämme rupesimme painimaan automaattien kanssa. Kaikki 4 jotka löysimme siihen hätään Lagoasta, eivät toimineet. Joukossa sellainenkin pieni pankki kuin Banco Do Brasil.. Muistin nähneeni yöllä, Florianopoliksen keskustassa HSBC:n logon joten ei muuta kuin sinne. 40 minuuttia lisää bussissa ja oltiin jo perillä, taas kyseessä oli se 25 km joka yöllä taitettiin. HSBC:tä ei löydetty, mutta Santander kylläkin. Ei toiminut. Tässä vaiheessa rupesi jo olemaan epäuskoa ilmassa. Vielä kokeiltiin yhden pankin automaattia, jota kylläkin kokeilimme jo Lagoa:ssa, kappas kummaa Floripassa se toimikin..

Paluu samantien kohti Lagoaa, ainoa vaan että nyt istuimme bussissa reilusti yli tunnin Lagoaa kohti. Totesimme liikenteen toivottomaksi ja suuntasimme kävellen Lagoan läpi kohti Barraan johtavaa tietä. Matkalla pakollinen pysäkki kaljakaupassa, kyllä janotti. Perille päästiin lopulta 4 tuntia hostellilta lähdön jälkeen. Hostellilla tapasimme austraalialaisen ja hollantilaisen surffarin, joiden kanssa hetken jauhettuamme päätimme lähteä pitkän päivän päätteeksi käymään paikallisella rokkiklubilla. Olimme myös mielestämme ansainneet sen, kestettyämme Brasilian liikennettä puolipäivää.

Pahimpaan janoon.

Floripaa.

Soittamassa ollut bändi, veti hyvän setin.

Ja näin.

Seuraava päivä menikin sitten täysin rannalla kärvistellessä, kuvat kertokoon enemmän tuosta n. 10 km pitkästä loistavasta rannasta, hyvine aaltoineen.

Barra da Lagoaa.

Kookospähkinöitä mulla tässä näin.

Rantaa!

Merenelävä.

Vähän maisemia.

Karrikin uskaltautu.

Surffareita oli aika paljon, koska tuolta löytyi aika hyviä aaltoja.

Jos sitä vielä joskus?

Jotain brasilialaista juomaa, kuulemma ihan hyvää.

Niin sen nimi oli Caipirinha!

Illalla lähdimme vielä käymään kansainvälisellä Pacha-klubilla, joka on yksi Florianopoliksen yöelämän helmiä. Klubi oli valtava, täynnä ihmisiä ja juoma ei ollut halpaa. Näkemisen arvoinen klubi.

Tarvii jatkaa uudemmassa kirjoitelmassa vielä eteenpäin. Nyt unille, koska huomenna kohti Sao Pauloa! Floripassa kuitenkin vietettiin uusi vuosi ja siirryttiin Curitibaan. Niistä ja mahdollisesti Sao Paulosta kirjailen seuraavaksi.

Pieni muistelma 2012 vuodesta on kuitenkin paikallaan. Sehän alkoi mahtavasti Pyhällä rentoillen. Sen jälkeen vuosi onkin mennyt siivillä. Tulin laskeneeksi, että Suomessa vietin tänä vuonna sellaisen 5 kuukautta. Vierailla mailla on siis tullut oltua, sentään Suomessa olo aikana ehdin löytää jotain ainutlaatuista jonka saan luokseni taas 3 viikon päästä. 2012 vuoteen mahtui uskomaton määrä hienoja ihmisiä, joita voin ilolla kutsua ystävikseni, sekä huikeita kokemuksia. Muutamassa maassakin tuli käytyä; Afganistan, Ruotsi, Kreikka, Espanja, Uruguay, Argentiina, Paraguay, Brasilia ja Chile. Pohjolasta itään, länteen ja äärimmäiseen etelään.

Olipahan vuosi.

Saludos!

//Otto