Roviolle.

Buenos Aires ja Creamfields tuli käytyä, huomenna onkin joutuukin pakkaamaan repun uudestaan. Tosin asiaahan helpottaa se, että en ole oikeastaan vielä edes viitsinyt purkaa sitä.

Huomenna paukimme Roopen kanssa kohti etelää, Tulimaata, johon solidaarisuuspäissämme tulimme varraneeksi lennot. Solidaarisuudesta Suomessa majailevia kohtaan siis. Tosin kauhean lähellä Suomen syksyn, oh niin ihania kelejä, emme pääse, koska tuossa säätiedotukset antavat varovaisia 15-20 astetta ja aurinkoa.

Palataanpa taas sitten asiaan. Ennen sitä tosin poiketaan vielä hieman sivuraiteille. Kauhean usein en erehdy rakasta naapuriamme, Ruotsia, ylistämään, mutta tänään on pakkoa sanoa että kaveri nimeltä Zlatan Ibrahimovic ansaitsee kaiken kehun. 4 maalia Englannin verkkoon ja kun viimeinen oli vielä aivan uskomaton, niin joutuu tässä ihan hattua nostamaan. Katsokaa ja ihmetelkää:


Niin ja Buenos Aires.

Huikea kaupunki, tällä kertaa jäi vähän lyhyeksi vierailu mutta tulenpahan sinne palailemaan viimestään Tammikuussa pidemmäksi aikaa.

Saavuimme ehkä hieman nuutuneina BA:han perjantai aamuna joskus 8 ja 9 välillä, itsellä oli sen verran pönttö jumissa että käsite kellokin oli luultavasti vieras tuossa vaiheessa. Terminaalista hostelille, jossa aamiainen oli kuulemma jo käytössämme, jos niin haluaisimme. Itse otin tiukasti suunnan kohti kahvipannua, innolla joka varmasti muistutti lehmän rynnistystä juottoaltaalle. Muutama kuppi kahvia toimi kuin alamäkistartti ja pääkopassa rupessi liikkumaan muutakin kuin pelkkiä erikokoisia Z-kirjaimia.

Ensimmäinen suunnistusrasti oli Boca, tuo Buenos Airesin ehdottomasti ruotsalaisin kortteli. Voi Kaarle Kustaa minkä teit. Boca on tunnettu värikkäistä rakennuksistaan sekä jalkapallojoukkueestaan (Boca Jrs.), jonka fanit eivät jätä ketään kylmäksi. Mm. eräs herra nimeltä Diego Armando Maradona on kyseisen joukkueen ikoni-pelaaja.

Boca Juniorsin häpeäksi täytyy sanoa, että joukkueen väripolitiikka on suorastaan oksettava. Keltainen ja sininen, ja kaikki johtuu siitä, että he päättivät ottaa ensimmäisen laivan lipun värit, joka saapuu Bocan satamaan (hävittyään entisen kuosinsa käyttöoikeuden toiselle seuralle). Ensimmäinen laivahan oli tietysti sitten ruotsalainen.

Obeliski.

Puluille vauhtia.

Ruotsissa.

Harjoituskeskus.

Globen Arena, toiselta nimeltään La Bombonera.
Kapasiteetti 49 000 katsojaa.

La Bomboneran muoto on tilanpuutteen vuoksi ainutlaatuinen.

Tähän väliin kerrottakoon, että juuri kun päästiin sisälle stadionille niin taivas repesi. Vettä tuli kun aisaa parin tunnin ajan, hyvää aikaa tutustua siis stadioniin.

12 pelaaja löytyy katsomosta.

Sitä vettä.

Sateen jälkeen, on kaunis sää.

Bocan kävelykatu.

Don Diego.

Viinejä.

Talo.

Myöhemmin iltapäivällä tuli lisää vettä, pojat meni sit sateensuojaan.

Argentiinalaista komediateatteria.

Lauantaina otettiin pikku kävelylenkki ja lähdettiin käymään La Recoleta:n hautausmaalla, tosin hautausmaa on ainakin omassa mielessä hieman vaatimattomampi normaalisti. Niin ja Buenos Airesin tärkein katuhan on Av. 9 de Julio, joka on samalla maailman levein katu. Omaa vain 20 kaistaa, eri hauska ylittää.

Av. 9 de Julio.

Niitä hautoja.

Toimistotilaa vuokralla? Ainakaan naapureista ei olisi häiriöksi.

Mietittiin Jorgen kanssa, että tuolla olis huikeeta pelata paintballia.

Millaistakohan on olla hauta-arkkitehti? Asiakkaat varmaankin vähän kankeaa porukkaa..

Toinen ajatelma. Kun kerta olet jo kuollut, niin mihin hittoon sitä tarvii moista tönöä?

Siinähän odotatte, joku ois voinu jo näin parin tuhannen vuoden jälkeen luovuttaa.

Argentiinalainen mielenosoitus.

Kankaalla kokoa.

Lauantainahan oli sitten illalla itse pääjuhlan aika, Creamfields! Löydettiin minibussi, joka kelkkoi meidät pelipaikoille ja takaisin. Tyylikkäästi pysäkiksi valittiin 80km/h kilpi, motarin reunalla. Täällä se ei ole niin justiinsa mihinkä pysähtyy. Juhlat sijaitsi vähän kauempana keskustasta, kyyti oli tarpeen.

Mikään tapahtumahan ei ole täydellinen ilman kunnon seikkailua, kaikillahan oli liput toki, mutta kukaan nyt ei tietenkään tiennyt että ne pitää vaihtaa paikanpäällä rannekkeeseen ja muovikorttiin. No ensin seikkailtuamme lipuntarkastukseen asti, piti ottaa äkillinen 180 ja mennä etsimään kojua jossa piletti vaihdetaan toimivampaan. No moiset löytyivät ja alueelle. Meni varmaan 3 minuuttia alueella ja puolet porukasta oli hävinnyt, eikä niitä paljoa sitten näkynytkään ennen loppua.

Soittamassa oli jos jonkinlaista jantteria, yleisössä riitti energiaa ja juomapisteillä juomaa.

Kuvaa Creamfieldseiltä.

Paluu hostelille tapahtu joskus 8 maissa aamulla. Saattoi jopa väsyttää, kun pääsi sänkyyn asti. Sunnuntaina vähän päivemmällä, Buenos Airesin tutkiminen jatkui. Kiertelyä Palermossa päivällä ja Puerto Maderossa illemmalla.

Saareke.

Kulmaus.

Iltakävelyä.

Naisten silta.

Mennään Buenos Airesiin, mutta päädytään Turkuun.
Tossahan on selvästi Suomen Juotsen.

Piirtäjiä.

Sattunut jollekin nyt kirjoitusvirhe.

Kaikenlaisia fakiireja sitä sukulaisten joukossa onkin.

Hiljasta.

Sunnuntaina käytiin illasta Puerto Maderossa buffetissa syömässä, muistutti huomattavasti laivan buffettia ja Roope kehotti kovasti syömään, koska en ole kuulemma hetkeen pääsemässä Silja tai Viking Linelle. Erikoisena yllätyksenä buffetista löytyi muikkuja ja perunamuusia, kauas voi Savosta lähteä mutta ne kierot pääsee jotenkin aina jäljille.

Maanantaina ennen lähtöä lähdettiin vielä parin espanjalaisen kaverin kanssa kiertelemään Palermoon ja kävästiin ohimennen laukkaradallakin, jossa sattui olemaan kisat. Suurina hevosasiantuntijoina valitsimme hevoset jalon sukunsa ja hyvien geeniensä perusteella listasta, ja ei kun vetoa lyömään kovin panoksin (5 Argenttiinan pesoa n. 80senttiä). Itse valitsin tulta ja tappuraa uhkuvan Storm Pudicon ja Javi valitsi Sky Visionin. Voittajaksi ei kummastakaan hevosesta ollut, toivottavasti edes metvurstina toimivat.

Paikallinen Reischstag.

Paikalla oli pari pulua.

Puistossa oli koirien päiväkoti.

Puistoa.

Saralle kukkia.

Pysähdyttiin matkalla laukkaradalle syömään Choripania (chorizo leivän kanssa) ja atearia kiinnosti myös muita:

Laitoin kovan kovaa vastaan ja kerroin kuinka tykkään ankan syömisestä.
Kaveri ei ollut moksiskaan, kenties espanjan aksenttini kaipaa vielä
hieman hiomista.

Alfred J. Kwak

Pari Alfredia.

Laukkaa.

Ei muutakan vetoja sisään.

Vähintäänkin 101% varmat laput.

Voittoa odottamassa.

Katkera tappio.

Javin valitseman hevosen jockey.

Sisäänkäynti, yks niistä.

Taidetta.

Hevonen on kaikista kaunein valloitus, jonka ihminen on koskaa tehnyt.

Lisää puistoja.

Ok paikka lueskeluun.

Siinä Buenos Airesia, enimmäkseen kuvilla esiteltynä, mutta ne kertovat ehkäpä enemmän kuin tämä jaarittelu. Paljon jäi vielä nähtävää, kyseiseen kaupunkiin, joten sinne palaaminen on ilo.

Ja koska kuvia on mukava katsella löytyy niitä lisää täältä: http://www.flickr.com/photos/sealedup/sets/72157632010220708/

Seuraava kirjoittelua jouduttekin sitten odottelemaan, mitä luultavimmin, Tulimaan reissun ja siitä palautumisen ajan.

PS. Kaupassa, jossa käyn, soi tänään Jingle Bells Jingle Bells ja ulkona + mitä lie.

Saludos!

//Otto