Lautalla.

Pauli ja Kolmas Nainen soimaan, ja  ajatukset ymmärrettävään muotoon.

Huh siitä on nyt menny siis jo pari viikkoa, kun paluu reissusta tuli toteen. Pieni tauko ollut, joka johtui reissun kokonaisvaltaisesta kuvauksesta, kirjoittajan laiskuudesta sekä koulun tuottamasta työstä.

Viimeinen itseasiassa hakkaa tällä hetkellä päälle armotta, viime hetken inspiroiva paniikki kuitenkin pitää vielä junan raiteilla.

Otetaan siis pikakelauksella viimeiset hetket, jotka ovat hämmästyttäneet ja kummastuttaneet pientä kulkijaa. Koska siilillä on piikit.

No paluu arkeen ei ollut liian rankka, koska yliopisto, jossa olen, on juutalaisten perustama ja Yom Kippur osui tuolle toissa viikolle.

Samalla viikolla oli torstaina Peñarolin 121 vuotisjuhla tossa lähellä, Ramblalla. Juhla on lievä sana, meno muistutti Suomea eräänä toukokuun sunnuntaipäivänä 2011. Paitsi täällä paloivat soihdut ja paukkuivat raketit keskellä kaupunkia! Ne huligaanit hyppivät ja lauloivat vaikka kuinka monta tuntia, onnistuivat töhertämään "Peñarol 121" jos johonkin ja Ramblahan oli siitä kohtaa suljettu (omatoimisesti juhlakansan toimesta) koko tämän toimituksen ajan.

Alla Tom:in kuvaamaa videota:

Jonkun kuvaamaa materiaalia ilotuliksista. Oli aikas mahtavan näköistä!

Porukkaa Ramblalla.

Lauantaina sitten järjesteltiinkin 'pienehköt' aloittelukemut täällä meidän kämpillä ja paikalla oli varmaan sellainen 50 henkeä. Naapurit eivät kuulemma pitäneet melun määrästä.

Seuraava viikko menikin taas sitten vauhdilla ohi kouluhommien parissa, niitä tällä hetkellä tuntuu iskostumaan samalle hetkelle kaikilta kursseilta. Yläketju kireällä joutuu sykkimään, että kaikki luonnistuu. Torstai tuli onneksi nopeasti puhdistamaan ilmaa, viikonloppu siis.

Torstaina, kun olin poistumassa koululta, jouduin hetkellisen hämmennyksen valtaan. Saattoin jopa äänen ihmetellä, että mitä täällä tapahtuu, muutaman ärräpään saattelemana. Koulun ovella oli porukkaa jauhojen ja veden kanssa, niittähän sitten heitettiin muiden päälle. Itse otin tiukan väistöliikkeen ja kurssin kohti kotia. Vaaraahan ei koskaan edes kyllä ollut, kuten tulin ymmärtämään vähän ajan päästä.

Nimittäin yhden tuutorin isosisko valmistui arkkitehdiksi samaisena päivänä ja täällä on tapana kylvettää vastavalmistuneet vedessä, jauhoissa ja kananmunissa. Ai, että kaikilla on kivaa, paitsi sankarilla. Oltiin tietysti mukana auttamassa tätä tuutoriamme tuossa läheisellä kampuksella. Alla kuvaa tapahtumasta:

Paljon onnea vaan.

Torstai jatkui tuon tapahtuman jälkeen meksikolaisen ruoan parissa! Viimein! Tampereella ei ainakaan ole yhtäkään raflaa, josta saa meksikolaista ruokaa. Ja Amarillot sun muut "meksikolaiset ravintolat" (lue tex-mex) eivät ole Meksikosta kuulleetkaan. Siitä on mennyt melkein 3 vuotta, kun palailin Meksikosta Suomeen, ja voisin väittää, että oli kyseistä safkaa ikävä.

Niin ja syy siihen miksi mentiin meksikolaiseen ravintolaan, oli se että yhdellä meksikolaisella vaihtarilla oli synttärifiestan tynkää.

Roope valinnut paikkansa tarkasti.

Meksikaano, suomalainen ja pari uruguaylaista.

Torstai-ilta jatkui ravintolan jälkeen juhlien merkeissä aamun pikkutunneille asti.

Kun perjantaina päivällä ylös pääsi, niin olikin jo vuorossa futista ja istuskelua rannalla. Hikihän siinä tuli, kun pallon perässä ravasi rantahiekkojen upottavassa maastossa. Pari kertaa joutui jopa ottamaan vesikosketusta, kun peliväline joutui veteen.

Porukkaa.

Uhreilta ei vältytty tälläkään kertaa, kuten harvoin käy suurissa urheilutapahtumissa. Pelattuamme lainasimme palloamme paikallisille, jotka kuitenkin onnistuivat potkaisemaan sen pienen hain selkäevän piikkiin. Kyllä, pieni hai. Nyt tosin puhutaan sellaisesta 10 cm pitkästä haista, joka mahtoi jo olla rannalla nauttimassa ulkoilmasta, ennen tätä kohtalokasta kohtaamista.

Perjantaina-illalla suuntasimme kohti Carrascoa, joka on Montevideon rikkaitten asuinaluetta. Yksi paikallinen järjesteli siellä juhlia ja kämpässä kuulemma myös uima-allas. Iskettiin paikalle muutaman muun vaihtarin kanssa ja alueen elintason pystyi selvästi havaitsemaan. Ei hullumpaa. Mukavasti sattui, että olimme ainoat vaihtarit juhlissa, joten paikallisten kanssa jutustelu oli illan pääteemana. Tietysti siihen saakka, kunnes joku suomalainen päätti, että nyt on hyvä aika hypätä uimaan. Boksereilla hyppy altaaseen, odottaen mukavan lämpöistä vettä, vastassa kuitenkin kylmä todellisuus. Vesi ei nyt tällä kertaa ollut mitään lämpimintä. Yhtäkaikki tästä nautitaan, kun kerran hypätty on.

Kun muutkin olivat päässet ylös altaasta, kertoilin kauhutarinoita hulluista gallialaisista (suomalaisista), jotka uivat keskellä kylmintä talvea jäätyneissä järvissä. Reaktiot vaihtelivat pelon ja hämmennyksen sekaisista ilmeistä, kysymyksiin: miksi? Koska Suomi.

Lauantaina olikin sitten hiljaiseloa ja voimien keräilyä sunnuntaita varten, kun edessä FIFA 13 turneeta! No tynkäturnaus lähinnä, kun pelailut jäivät johonkin 4 tunnin paikkeille. Koska ollaan Etelä-Amerikassa, niin oli pakko valita suuri jalkapallomaa, Suomi, joukkueekseni. Ensimmäinen ottelu tiukka 1-1 Uruguayn kanssa. Loppupeleissä toinen sijoitus turnauksessa.

Palaillaan taas kohta.

That's all folks!

//Otto