Äärellä.

Urheiluruudusta hyvää iltaa.

Viikkokatsauksen aika. Ilveshän siis voitti TPS:n Turussa lukemin 3-5. Joukkueen, jossa on 4 NHL pelaajaa mukaanlukien Mikko Koivu. We are the kings. No ainakin sinne päin.

Niin ja varattiin Roopen kanssa liput kohti maailman eteläisintä aluetta, ennen Antarktista, Tulimaata! Tämähän nyt tietysti järkeiltiin sillä tapaa, että koska täällä on lämmin ja Suomessa kylmä, niin solidaarisuudesta tasoitamme vähän tilejä lähtemällä etelään. Siellähän on siis tietenkin hieman kylmempi kuin täällä, Montevideossa. Katsotaan minkälaisia rovioita näemme Tulimaalla.

Matkamme päättyy Ushuaiaan, joka on maailman eteläisin kaupunki. Sieltä lennämme takaisin Montevideoon. Saavumme El Calafateen lennokilla ja sieltä matka alaspäin kohti etelää.

Hauska faktahan on se, että vaikka Tulimaa on todella etelässä niin se osuu vasta jonnekin 54 leveyspiirin paikkeille etelään. Kaikkihan muistavat, että Suomi sijaitsee 60 ja 70 leveyspiirin välissä pohjoisessa. Repikää siitä huumoria.

Löysin kuvan, joka vastaa aika hyvin meidän suunnitelmaamme!
Tulimaahan lähtö on 15.11. ja sitä edeltävän viikonloppuna on vielä reissu Buenos Airesiin. BA:ssa sattuu olemaan kyseisenä viikonloppuna pienet kekkerit nimeltä Creamfields ja allekirjoittaneelta saattuu löytymään lippu sinne. Esiintymässä mm. David Guetta, Paul Van Dyk..

Line up: http://www.creamfieldsba.com/line-up.php

Sinne siis.
Ja nyt siellä kaikki pilkun ystävät miettivät, että mitäs hittoa minä siellä teen. Tiedän, ei ihan osu meikäläisen normaaleille käyttäymismalleille toi musiikki, mutta kyseessä kuulemma loistava fiesta ja eihän sellaista voi missata!


Oli niitä tarinoita täältäkin. Punta Weekendin jälkeinen alkuviikko meni kovasti työn touhussa, sillä tiistaille tarvi olla valmiina fiktiivisen kahvilan tuoteperhe. Konkreettisessa muodossa. Maanantai ja tiistapäivä siis menivät viimeistellessä noita luomuksia.

Tehtävä oli luoda kahvilalle identiteetti, tuoteperhe ja kuvailla sen mahdollista ympäristöä. Tässä nyt kuvaa millaiseksi tuoteperhe muodostui:

Logon tynkää.

Tuoteperhe.


Mutta toi oli vaan yks juttu kyseiselle kurssille ja pakkauksien kanssa puuhastelu jatkuu. Esittelin myös toisen opettajan pyynnöstä tolla kurssilla vähän suomalaisia pakkauksia ja designia. Sattupa laukun pohjilta löytymään vielä salmaripullo (täysi) ja Halvan salmiakki joten ne lähti kanssa näytille. Kuten ennenkin salmiakki oli suuri hitti, salmari pysyi suljettuna.

Salmiakki on yhtä suosittua täällä kuin sananvapaus Pohjois-Koreassa. No ainakin mulla oli taas hauskaa.

Viikonloppun kaava oli syntäreiden mallinen. Kahdet eri synttärit kahtena eri päivänä. Ranskalaisen Melanien perjantaina ja yhden tuutorin, Federico, lauantaina. Juhlat tuli juhlittua ja tunnelmaa löytyi.

Sunnuntaina Peñarolilla oli kotipeli ja sinnehän oli pakko nyt viimein raahautua, pienestä dagen efter tilasta huolimatta. Liputkin hoitu näppärästi erään paikallisen kautta, jonka kaveri pelaa Peñarolissa.

Peñarol vs El Tanque oli kyseinen matsi ja se päättyi Peñarolin 4-0 voittoon. Etenkin viimeinen maali oli aivan huikea. N. 30 metristä vapaapotku vasempaan kulmaan ja yläriman kautta verkkoon. Stadioni räjähti, kuten muidenkin maalien kohdalla.

Paikallahan ei juuri muita ollut kuin Peñarolin faneja. Se porukka osaa pitää ääntä ja juhlia, kuten jotkut näki siitä videosta jonka laitoin taannoin. Ääliönä unohdin kameran kotiin, mutta muut otti pari kuvaa. Paiskataan nyt sekaan pari kuvaa, jotka netistä löytyi, kuvaamaan millaista stadionilla on.

Faneilla on pieni lakana minkä ne tykkää levittää.

Fanikatsomoa.

Lehtikuva tuosta sunnuntain matsista.

No täällä myös sattuu ja tapahtuu. Nimittäin poistuessa stadionilta kadulla oli poliisien saartama alue, jossa oli lakanalla peitetty kulkija, tosin kyseinen kaveri oli ilmeisesti tullut nyt tiensä päähän. Enempää ei jääty asiaa selvittelemään vaan jatkettiin matkaa.

Sunnuntai iltana alkokin sitten pienehkö, El Niño myrskyn aiheuttama, sade, jota kesti lähemmäs 20h putkeen taukoamatta. Ihan, kun joku olisi jättänyt suihkun päälle. No, tiistaina sitten olikin vuorossa taas myrskytuulia. Tuulet ylty 30-40 m/s ja ranta mm. katosi hetkeksi aikaa, kun meri valoitti alueen.

Sellasia tuulia.

Ja keskiviikkona paistoikin taas sitten aurinko ja lämpöä tarjoiltiin sellaiset +25. Suomessa ei taida ihan vastaava keli olla. Torstai ja perjantai tarjoili myös vastaavaa keliä joten valittaa ei voi.

Torstaina paiskattiin vähän juhlistamaan viikonloppua. Saksalaiseen baariin nimeltä Bremen, josta löytyi hupaisan muotoinen kolpakko. Saapas. Reilun kahden litran tilavuudella. Pöytä koreaksi baarimikko!

Siinähän se kannu lepää!


Siinähän se saapas. Kuvissa mun ja Jorgen lisäksi
Alejandro (Meksikosta) ja Camila (Brasiliasta).
Bremenistä jatkettiin kaverin kämpän kautta yökerhoon, jossa oli noin miljoona muuta ihmistä koska eräs argentiinalainen bändi oli esiintymässä siellä. Tan Bionica, joka vaikuttaa täällä päin olevan erittäin tunnettu. Alla niiden tunnetuin kappale:



Hetki sitten kävelin rannalta takaspäin auringon saattelemana. Kyllä kelpaa.

Siinähän se katsaus taas tältä erää. Saludos!

//Otto

0 comments:

Post a Comment