Lähtö.

Madridissa.

Ensimmäinen erikoiskoe takana ja välissä n. 5½h tekninen odotusaika.

Matkajärjestelyt sujuivat tyypilliseen tapaan, aikaa on kunnes sitä ei olekaan. Loppusuoralla sitten juostaan, ja haetaan erinäköisiä tavaroita, housujen vyötä epätoivoisesti kiristäen. Maalarialääkkeet (kiitokset niistä menevät Puolustusvoimille) esim. muistin vasta juuri lähdön hetkellä. Jouduin kaivamaan ne alimmaisesta muuttolaatikosta, mitenkäs muutenkaan. Jos joku nyt miettii, että eikö niitä saa paikanpäältä, niin kyseessä reseptilääke ja Suomessa ainakin hintaa muistaakseni +60e/pkt.

Kämppää ei vielä ole tiedossa, mutta ehkäpä sellainen jostain päin Montevideota löytyy. Mieluiten tietysti rannan vierestä. Alkuun siis mennään hostelliin. Kyseisellä hostelilla oli muuten huikea tarjous, ilmainen olut saapumisen yhteydessä! Hostellien hinnat eivät päätä huimaa ja valitsemassani yö maksaa ~10e, eikä edes ole halvimmasta päästä. Eiköhän sitä hetken vaikka siellä hostellissakin selviä.

Itse lähtöselvitys sujui tyylikkäästi n. 5min ennen tiskin sulkeutumista. Paikalle oli myös ilmeisesti eksynyt myös puoli Koreaa. Kavereilla tosin on sen verran samanlaiset murteet, pohjoisella ja etelällä siis, että en nyt osannut arvailla kummasta tasavallasta tämä osasto oli.

Ennen koneen lähtöä piti hoitaa vielä pakollisia juoksevia, tax free:stä salmiakkia. Nestemäinen oli hankittu jo aikaisemmin valtiollisesta putiikistamme. Ei muuta kuin portille urpona suomalaisena jonoon pönöttämään, tosin korealaiset ovat vielä innokkaampia tässä kuin normaali suomalainen lomamatkustaja. Niin lentokoneessa ei juuri eurooppalaisia ollut.

Suomalainen kulttuuri pääse, tuliaisteni muodossa, oikeuksiinsa. Salmiakki kossua ja salmiakkia, eiköhän sillä saada hymyä urugualaisten kasvoille. Meksikossa salmari otettiin ystävällisesti vastaan, pettymyksekseni jouduin itsekin juomaan sitä mustaa kammotusta. Ongelmia tosin tuli, kun piti selittää mitä nyt juodaan. Sana salmiakki, kun ei ole kansainvälisesti tunnettu. Luulen, että tällä kertaa tyydyn kutsumaan sitä suomalaiseksi pullovedeksi.

Matkaakin ois vielä hetki jäljellä, vaivainen 12h lento Madridista Montevideoon.

Jos sitä vaikka siirtyisi muutaman oluen kimppuun, terästämään timanttista espanjan kielen taitoani.

Saludos!

//Otto