Otetaan pieni kertaus vielä matkasta ennen kuin päästään itse pääkallopaikan esittelyyn.
Madridissa tuli vietettyä mukavat viitisen tuntia. Kentällä oli hyvin toimiva wi-fi, joka maksoi myöskin sen verran, että noilla hinnoilla luulisi Espanjan talouden pysyvän pystyssä ilman lainoja. Pistorasioita taas Espanjaan pitäisi lähettää. Etsin useammasta baarista/kahvilasta pistorasioita, no yhdestä mestasta löytyi yksi, joka oli tietysti käytössä. Vessassa niitä sitten olikin seinällinen. Sähkösuunnittelijan ammatti on käytännön piloja täynnä.
Toisaalta en ihmettele mitenkä Espanjalla on ongelmia, kun viimeisenä, ennen aamua, lähtevän koneen lähtöportti ilmoitettiin samaan aikaan kuin boardingin piti alkaa, ja sekin väärälle portille.
No se siitä Espanjasta.
Oli mukava saapua Montevideoon, kun kentällä oli kansaa kuin vapputorilla konsanaan.
Mediakin oli kutsuttu paikalle. Saatta tietysti olla, että väenpaljous johtui samassa koneessa olleista urugualaisista olympiaurheilijoista, eikä suomalaisen gringon ilmestymisestä.
Joka tapauksessa Montevideossa minua tervehti talvinen +17 astetta ja pilvinen taivas.
Ei muuta kuin kohti keskustaa, paikallisen Juha Kankkusen kyydissä. Nopeusrajoitukset ovat täällä päin kuin Teuvo Hakkarainen maahanmuuttokeskustelussa. Kukaan ei huomio, mutta olemassaolo on pakko tiedostaa.
Paikallinen Kankkunen myös tiputti minut pois koululle, kun tarkoitus oli mennä hostellille. No ei siinä, koululta vaan kyselemään että mihin päin sitten. Pienet kyselyt, kielimuuri, käsimerkit, päännyökyttely ja sí sí. Jostain lyötiin kartta hanskaan ja siitä.
Pikku kaupunkierros tuutoreiden kanssa ja pre-paidin hakeminen. Espanjan ymmärrystaso sitä 30% luokkaa. Ääntäminen täällä on oma lukunsa. Päätin laittaa kovan kovaa vastaan ja rupesin tarjoamaan salmiakkia, suosio oli päätä huimaava.
Siinähän se.
//Otto
Madridissa tuli vietettyä mukavat viitisen tuntia. Kentällä oli hyvin toimiva wi-fi, joka maksoi myöskin sen verran, että noilla hinnoilla luulisi Espanjan talouden pysyvän pystyssä ilman lainoja. Pistorasioita taas Espanjaan pitäisi lähettää. Etsin useammasta baarista/kahvilasta pistorasioita, no yhdestä mestasta löytyi yksi, joka oli tietysti käytössä. Vessassa niitä sitten olikin seinällinen. Sähkösuunnittelijan ammatti on käytännön piloja täynnä.
 |
| Pistorasioiden taktinen sijoittelu. |
Toisaalta en ihmettele mitenkä Espanjalla on ongelmia, kun viimeisenä, ennen aamua, lähtevän koneen lähtöportti ilmoitettiin samaan aikaan kuin boardingin piti alkaa, ja sekin väärälle portille.
No se siitä Espanjasta.
Oli mukava saapua Montevideoon, kun kentällä oli kansaa kuin vapputorilla konsanaan.
Mediakin oli kutsuttu paikalle. Saatta tietysti olla, että väenpaljous johtui samassa koneessa olleista urugualaisista olympiaurheilijoista, eikä suomalaisen gringon ilmestymisestä.
Joka tapauksessa Montevideossa minua tervehti talvinen +17 astetta ja pilvinen taivas.
Ei muuta kuin kohti keskustaa, paikallisen Juha Kankkusen kyydissä. Nopeusrajoitukset ovat täällä päin kuin Teuvo Hakkarainen maahanmuuttokeskustelussa. Kukaan ei huomio, mutta olemassaolo on pakko tiedostaa.
Paikallinen Kankkunen myös tiputti minut pois koululle, kun tarkoitus oli mennä hostellille. No ei siinä, koululta vaan kyselemään että mihin päin sitten. Pienet kyselyt, kielimuuri, käsimerkit, päännyökyttely ja sí sí. Jostain lyötiin kartta hanskaan ja siitä.
Pikku kaupunkierros tuutoreiden kanssa ja pre-paidin hakeminen. Espanjan ymmärrystaso sitä 30% luokkaa. Ääntäminen täällä on oma lukunsa. Päätin laittaa kovan kovaa vastaan ja rupesin tarjoamaan salmiakkia, suosio oli päätä huimaava.
Siinähän se.
//Otto
0 comments:
Post a Comment